Eikä yksikään pelastunut

Joskus vuosia sitten tämän luin; syyllistä en enää muistanut, vaikka ratkaisusta joku haalea aavistus olikin. Ei lainkaan haitannut tätä uudempaa lukukertaa. Onhan tämä ilmeinen valinta uusien Christie-suomennosten listalle, sen verran isosta klassikosta on kyse. Jaakko Kankaanpään suomennos luistaa mukavasti ja Alice Martin on tehnyt hyvää työtä tarinaa ajavan lorun suomennoksessa.

Neekeripojista hankkiuduttiin eroon jo aikaisemmissa suomennoksissa (ja kirjan nimeksihän ylipäätään tuli Kymmenen pientä neekeripoikaa vasta 5. painoksessa vuonna 1968), en tiedä mihin asti saari oli nimeltään Neekerisaari, mutta nyt tapahtumat sijoittuvat Soldier Islandille ja lorussa puhutaan sotilaspojista. Hyvä niin. Jos joku nyt erityisesti rasismia kaipaa, ei hätää: kirjaan on kyllä jäänyt ripaus Christien kirjoissa häilähtelevää antisemitismiä.

Mutta joo – klassikkodekkarihan tämä. Itse pidän Christien huippuna Roger Ackroydin tapausta, mutta kyllä tämäkin perinteisten arvoitusdekkarien parhaimmiston listalle kuuluu ilmiselvästi. Tosimaailman logiikalla jutussa ei varmasti ole järjen hiventä, mutta Christien maailmassa tarina on hienosti rakennettu ja toimiva.