Heräämisen valkea myrsky

Erkka Filanderin nimi on tietysti tuttu Poesian kirjoista, sen verran ahkerasti Filander on Poesian parissa toiminut. Filanderin omaan runouteen en kuitenkaan vielä ollut tutustunut, joten oli korkea aika paikata tämä puutos. Esikoiskokoelma on aina luontava paikka aloittaa. Kokoelman julkaisun aikaan Filander oli vain 19-vuotias! Sillä pääsikin siihen mennessä nuorimmaksi Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittajaksi.    Heräämisen valkea myrsky on kaukana poesialaisesta fragmenttiminimalismista, se on sanottava heti alkuun. Filander kirjoittaa runsaita runoja – vai runoa? Kokoelmaa ei ole jaettu otsikoituihin teksteihin, joten tämän voi hyvin lukea myös yhtenä kokonaisuutena. Tyyliltään runot ovat vuolaita ja barokkisia, kuvailu on värikästä ja ilmaisu voimakasta aina pateettisuuteen asti.   

Heräämisen valkean myrskyn annoin kulkea ylitseni.
Otsan hetkittäin läikkyvä aurinkokello
on puhdas varjosta
ja nyt kaikki raunioni riisuutuvat,
sängyn kupoli vielä puolillaan unta.
Verhojen avoimen pihan annoin kulkea ylitseni.
Äkkiä talo on pullollaan minua. 

Vielä kerran tulee eteesi vesi joka pysäyttää sinut
järvenä, jokena, lasissa ja käsien kupissa, ammeessa. 

Mikko Sarvannetta