Sumupuiden kirja

Anja Portin nousi kirjailijana tunnetuksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Radio Popov (S&S 2020) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. En ole vielä Radio Popovia lukenut, mutta Sumupuiden kirja tarttui syksyn katalogeista luettavaksi tämän voiton siivittämänä.    Sumupuiden kirja on lastenromaani, joka kertoo nuoresta Magda Mustalinnusta, joka elää äitinsä kanssa Poppelilaaksossa. Eräänä päivänä hänen elämäänsä kohtaa hurja katastrofi: hakkuiden aiheuttama maanvyörymä jyrää Magdan kotitalon, jossa äiti oli odottamassa Magdaa koulusta. Magda jää yksin, mutta onneksi hänellä on seuranaan uskollinen koiraystävä Kastanja. Koska Magda ei halua joutua erotetuksi Kastanjasta, hän lähtee etsimään äidin siskoa, jota Magda ei ole koskaan tavannut.    Poppelilaakso on Usvavuoren juurella. Vuori on saanut nimensä sankasta sumusta, joka piilottaa sen huipun taakseen. Magdaa on visusti varoitettu eksymästä sumuun, mutta niinhän siinä käy: vaellellessaan tätiään etsimässä Magda joutuu sumun nielaisemaksi. Sumun takaa avautuu aivan uusi maailma, jossa sumupuut kasvavat ja omaperäinen ihmisyhteisö viettää suljettua elämäänsä.    Sumupuiden kirja on saturomaani; se ei yritäkään olla uskottava tai todenmukainen. Kiehtova seikkailu se kuitenkin on, ja on sillä opettavainenkin juonteensa. Lukijalle jää varmasti vahva käsitys puiden monimuotoisesta merkityksestä ja ekosysteemien monimuotoisuuden rakentamisesta – ja siitä, miten vaarallista näitä tasapainoja on puita hävittämällä tuhota. Kirjassa on myös kaikuja yhteiskunnallisesta polarisaatiosta ja sen rakentamisesta ja toisaalta vastustamisesta.    Lastenromaaniksi tuhdin kokoinen Sumupuiden kirja on kunnon lukupaketti innokkaille lapsilukijoille. Heikommille lukijoille siitä riittää pitkäksi aikaa ääneen luettavaa. Alku vaatii vähän kärsivällisyyttä, mutta sen jälkeen tarina vetää kyllä mukaansa. Paula Melan kuvitusta on vähänlaisesti, mutta se piristää aina.