Toinen paikka

Rachel Cusk on tullut suomalaislukijoille tutuksi Ääriviivat-trilogiastaan (Ääriviivat 2018, Siirtymä 2019, Kunnia 2020). Tuorein kirja Toinen paikka ei enää kuulu samaan sarjaan. Se kertoo nimettömästä naisesta, M:stä, joka kutsuu kuuluisan taiteilijan L:n maaseutukotinsa vierastaloon asumaan ja työskentelemään. Taiteilijan työt ovat tehneet naiseen vuosia sitten suuren vaikutuksen, joten vierailuun liittyy paljon toiveita ja odotuksia.

Kun on paljon odotuksia, voi myös pettyä paljon. Tietysti vierailu on jonkunasteinen pettymys, ellei jopa vallan katastrofi. Epäonni alkaa jo L:n saapuessa paikalle, sillä tällä on mukanaan itseään selvästi nuorempi nainen, Brett, jonka mukanaolosta ei ollut mitään ennakkotietoa. Mikä ikävä yllätys, vaikka M:llä ei kuitenkaan ollut L:ä kohtaan mitään romanttisia odotuksia – vai oliko sittenkin?

Toisessa paikassa on paljon unenomaista ja epämääräistä. Minne se sijoittuu? Se jää epäselväksi. Tapahtumat sijoittuvat marskimaalle, mutta sen tarkemmin romaania ei paikkaan sijoiteta. Ei oikein aikaakaan, mutta satunnaisista viittauksista voi poimia kirjan tapahtuvan pandemian aikaan. Marskimaa on alavaa lietemaata, joka on suuren osan ajasta veden alla. Tästä – kuten monesta muustakin kirjan piirteestä – on helppo irrottaa monenlaisia tulkintoja. Niin kuin kirjan nimestä: “Toinen paikka” on paitsi vierastalon nimi, mutta Second Place on myös “toinen sija”, toiseksi tai alistetuksi jäämisen kokemus, jonka kanssa kertojamme jatkuvasti kamppailee.

M:n ja L:n välinen suhde onkin kirjan kiperää ydinmehua. L käyttäytyy todella tökerösti ja törkeästi M:ää kohtaan, loukaten tätä julmasti. Kaksikko onkin toisilleen jotenkin aivan vastakkaiset, eivätkä M:n odotukset siitä, miten L tulkitsisi M:ää ja tämän elinympäristöä todellakaan toteudu. Myös sivuhahmot ovat kiinnostavia: M:n tytär Justine ja tämän mies Kurt kelluvat tapahtumien reunalla. Etenkin M:n ja Justinen suhde on vaikea ja mielenkiintoinen. Taustalla on vaikeuksia M:n ja Justinen isän välillä, mutta on ilo havaita äidin ja tyttären välillä lähentymistäkin.

Kirja on kerrottu jollekin Jeffersille; kertoja puhuttelee tätä moneen otteeseen. Se tuntuu hivenen irralliselta, mutta saa selityksensä teoksen taustasta. Kuten kirjassa mainitaan, Cusk on kirjoittanut Toisen paikan omana versionaan Mabel Dodge Luhanin teokselle Lorenzo in Taos. Tämä alkuperäisteos kertoo siitä, kuinka Luhan kutsui kirjailija D. H. Lawrencen vastaavanlaiselle vierailulle kotiinsa.

Lorenzo in Taos oli muodoltaan kirjeromaani, jonka kirjeet oli kirjoitettu runoilija Robinson Jeffersille. Siitä siis Jeffers. En ole Lorenzo in Taosia lukenut; ei liene moni mukaan, eikä se mikään edellytys Toisen paikan lukemiselle olekaan. Epäilemättä kirja kuitenkin avautuisi uusin tavoin peilattuna lähemmin alkuteokseensa. Joitain pinnallisia yhteyksiä on poimittu: myös Mabel Dodge Luhanin puolison nimi oli Tony. M. ja L. ovat samoin helppo tulkita viittauksina Mabeliin ja Lawrenceen, mutta samalla myös etäännyttävinä, ei-yksilöivinä nimikkeinä.

Koin Toisen paikan hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta Cusk kirjoittaa kiehtovalla tavalla pienestä henkilöjoukostaan ja näiden välisistä jännitteistä, toisaalta kirjassa on väkevä annos tietynlaista teennäisyyttä. “Puhuessaan hän tarkasteli Tonyn kuvaa aivan kuin se olisi esittänyt tuota kokonaisena olemista, jota hän ei kyennyt tai halunnut saavuttaa ja joka siten merkitsi kieroutuneesti epäonnistumista. Tuo valmiina oleminen oli paljastanut hänen oman luonteensa herkeämättömän hajoamisen tai muuntumisen”. M. on taukoamaton ihmissuhteiden ja oman olemisensa analysoija ja pohdiskelija.

Pidemmälti Toinen paikka olisi epäilemättä liian raskasta luettavaa. Cuskin muiden romaanien tapaan se on kuitenkin hyvin napakan mittainen. Kaisa Kattelus on myös tehnyt kelpo työtä suomennoksen kanssa, Cuskin lauseiden parissa onkin varmasti riittänyt työtä ja sommittelua. Hyvin teksti soljuu, vaikka Cuskin lauseet eivät missään nimessä kepeitä tai helppoja olekaan.