Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäen toinen runokokoelman jatkaa Ei talvikunnossapitoa -esikoiskokoelman kanssa samoilla linjoilla. On soma Anna Kytömäen piirtämä kansi ja runokokoelma täynnä pieniä nokkeluuksia. Tyyli on vähän haikumaista, tosin vaikuttaisi irtoavan tiukasta haikumuodosta enemmän kuin esikoiskokoelmassa.    Tämä on helppoa runoutta, mutta toisaalta myös oivaltavaa ja kekseliästä. Paikoin vilahtaa vähän sanaleikkiäkin. Kynnys tarttua kokoelmaan ja lukea runoja muutama tai useampikin on ilahduttavan matala. Tämä on Kytömäen kokoelmille tavallista ja hyvää.   

Isyys, seesteisyys.
Ei sureta tuleva
eikä menneisyys. 

Linnut näkevät
muovisen perintömme.
Ihme että ne
vielä laulavat meille.