Älä jätä hyvästejä

Vuoden 2024 Nobelin kirjallisuuspalkinto meni oivalliseen osoitteeseen. Korealainen Han Kang voitti palkinnon ensimmäisenä aasialaisena naisena (ja ylipäänsä vasta 18. naisena) ja ensimmäisenä eteläkorealaisena. Valinta oli hieman yllättävä, mutta tuntui kuitenkin ilmeiseltä: Han kirjoittaa kirjallisesti korkealaatuista proosaa merkittävistä aiheista.    Älä jätä hyvästejä on Hanin tuorein kirja; neljäs suomennos on Hanin yhdestoista romaani. Suomentaja Taru Salminen saanee jatkaa Hanin suomentamisen parissa vastedeskin (olisiko seuraavana vuorossa vuonna 2011 ilmestynyt 희랍어 시간, joka ilmestyi vastikään englanniksi nimellä Greek Lessons). Siinäkin nämä Hanin tuotannon keskeiset piirteet yhdistyvät terävällä tavalla.    Kirjan pääosassa on Gyeongha, itsensä rajujen elämänmuutosten jälkeen lähes hengiltä nälkiinnyttänyt kirjailija. Hän saa yhteydenoton vanhalta ystävältään Inseonilta, joka muutti Soulista kauas Jejun saarelle hoivaamaan  äitiään. Äidin poismenon jälkeen ystävä on jäänyt Jejulle asumaan, jolloin yhteydenpito on harventunut. Nyt Inseon pyytää sen kummemmin selittelemättä Gyeonghaa saapumaan soulilaiseen sairaalaan ja ottamaan henkilöllisyystodistuksensa mukaan.    Käy ilmi, että Inseon on loukannut itsensä puutöitä tehdessään. Varsinainen syy, miksi hän on Gyeonghan kutsunut hätiin, liittyy kuitenkin lintuun: Inseonilla on pieni papukaija, joka tarvitsee vettä ja ruokaa selviytyäkseen hengissä. Voisiko Gyeongha matkustaa välittömästi Jejulle huolehtimaan linnusta? Jejulla ei ole ketään, jonka voisi pyytää apuun.    Matka on vaikea, kiitos hankalien lumiolosuhteiden, mutta Gyeongha onnistuu pääsemään lennolle Soulista Jejulle. Matkanteko käy kuitenkin vielä vaikeammaksi, kun lumimyrsky käy entistä raskaammaksi. Subtrooppisella tulivuorisaarella ei kovin paljon lunta nähdä, mutta nyt myrsky on kammottava. Kirjan tämän osan esikuvana lienee vuonna 2016 Jejulle iskenyt kylmä aalto, joka jätti lähes sata tuhatta matkustajaa jumiin, kun lähes kaikki lennot peruttiin.    Jejulla on oma synkkä historiansa. 1940-luvulla saarella tapahtui Jejun kansannousu, jossa kommunistinen Etelä-Korean työväenpuolue nousi kapinaan vallanpitäjiä vastaan. Seurauksena oli runsaasti väkivaltaa, jonka seurauksena arvioiden mukaan jopa 10 prosenttia Jejun väestöstä kuoli. Joukkomurhat jatkuivat vielä Korean sodan puhkeamisen myötä. Asia vaiettiin Koreassa vuosikymmeniksi, mutta sittemmin totuuskomissiot ovat tuoneet julki tapahtunutta.    Tämä kaikki Gyeonghaa Jejulla odottaa. Han Kang ei tosiaan ole mikään hyväntuulen kirjailija, eikä Älä jätä hyvästejä ole mikään leppoisa kirja. Kaunis se kuitenkin on, ja vähän mystinen ja monitulkintainen. Arvostan: kirja nousee pelkkää menneiden hirmutekojen dokumentointia ylemmäksi ja kiinnostaa, vaikka tapahtunut ei niin koskettaisikaan. Samalla se tekee kirkkaan selväksi, millaisia kauheuksia Jejun ja Korean historiasta löytyy.    Onneksi on myös Taru Salminen, joka on saattanut romaanin suomentaa suoraan Han Kangin alkuperäistekstistä kulkematta välikielien kautta. Se on suuri ilo. Olettaisin, että Nobel-voiton myötä lisäsuomennoksille on tilausta; ainakin itse toivon saavani lukea lisää Han Kangin mielenkiintoisia kirjoja. 

—

The 2024 Nobel Prize in Literature went to a highly deserving recipient: South Korean author Han Kang, the first Asian woman and South Korean to receive the award. Though a slightly surprising choice, it seemed fitting given her literary skill and the weighty themes she tackles.

We Do Not Part is her latest novel, the fourth translated into Finnish, and marks her eleventh overall. The translator, Taru Salminen, has beautifully rendered Han's work directly from the original Korean. This translation is another testament to Han's recurring themes of pain, beauty, and mystery, blending them masterfully.

The novel centres on Gyeongha, a writer who has nearly starved herself after drastic life changes. She receives a call from her old friend Inseon, who had moved to Jeju Island to care for her mother. After her mother's death, contact dwindled, but now Inseon urgently asks Gyeongha to bring her ID and come to a hospital in Seoul.

Inseon, injured while woodworking, needs Gyeongha's help not for herself but for her parrot left behind on Jeju. Gyeongha is asked to fly there and care for the bird, with no one else available. The journey proves arduous due to heavy snowstorms, highly unusual for the subtropical island. The storm mirrors the 2016 cold snap that stranded thousands on Jeju.

Jeju's dark history looms in the background. The 1940s uprising and subsequent massacres, during which an estimated 10% of the island's population perished, cast a long shadow. This historical trauma underpins the novel, but Han's work transcends mere documentation. It's a haunting, multilayered exploration that captivates even those unfamiliar with Korean history.

Thanks to Salminen's translation, Finnish readers can appreciate this profound novel in its original depth. With Han's Nobel win, more translations will likely follow, which is exciting for anyone drawn to her powerful storytelling.