Avaruuskissojen leikkikalu

“Tutkielma ihmisyyden valtavirrasta” on tämän kokoelman alaotsikko, ja sitä tässä kokoelmassa tosiaan on: pohdiskelua ihmisenä olemisesta. Runot puhuttelevat lukijaansa ja kertovat, miten vaikea on olla ihminen, olla yhteydessä muihin, tietää paikkansa.

avaat suusi: “—, —, —,”
puhut ruosteen ja koneen kieltä,
kukaan ei ymmärrä sinua,
töissä, taukohuoneessa keksit maistuvat ummehtuneelta petokselta,
yrität kirjoittaa rakkaudestasi, mutta
et saa käsialastasi selvää

“jokainen bussimatka on pakomatka / kunnes jäädään pois / / oikealla pysäkillä”

tuijotamme maailmaa kuin tilataideteosta
tiedämme sen olevan ruuvattu maahan kahdella isolla männyllä
Ahvenanmaan saaristoon

yksi pieni myrsky ja lennämme kaikki
avaruuskissojen leikkikaluiksi