Bertin epätoivopäiväkirja

Bertin päiväkirjaa on ilmestynyt 1980-luvulta alkaen. Sarja on sen verran vanha, että olisin itsekin voinut näitä lapsena lukea. En lukenut; nämä taisivat tulla suomeksi ehkä muutaman vuoden myöhässä minulle. Sarjassa on ollut useita vaiheita ja ennen tätä kirjaa useamman vuoden mittainen tauko.    Nyt Bert on taas palannut. Päiväkirjamuotoinen romaani tuo mieleen supersuositun Neropatin päiväkirjan, mutta vaikka tässä kirjassa kuvitusta onkin, se ei silti ole Neropattien tapaan sarjakuvaromaani. Kohdeyleisö on kuitenkin sama.    Bertin epätoivopäiväkirjassa tuntojaan tilittää Bert Ljung, yläkouluikäinen ruotsalaisnuori. Epätoivo syntyy ihastuksesta: Alva El Tarif on koulun ihanin tyttö, joka kehuu Bertin uusia silmälaseja. Bert yrittää hurmata Alvaa ystävänsä Åken luokattoman kehnoilla neuvoilla, mutta niistä huolimatta Alva pitää Bertistä. Luvassa voi siis olla pusuttelua!    Paitsi että – on sellainen pikkujuttu kuin koronapandemia ja Bert sattuu aivastamaan. Ihan viaton aivastus vain, mutta Bertin vanhemmat iskevät pojan välittömästi kahden viikon karanteeniin. Juuri kun olisi ollut tilaisuus pusutella ihanan Alvan kanssa!    Tästähän riemu repeää. Bertin epätoivopäiväkirja kuvaa hauskasti Bertin epätoivoisia yrityksiä päästä pakoon ja tapaamaan rakastaan, vaihtelevan heikolla menestyksellä totta kai. Kökköhuumori toimii hyvin ja tällainen paatunut aikuislukijakin hekotteli kirjan parissa. Luulisi tämän kohderyhmäänsäkin uppoavan mainiosti.