Dodo

Dodo on säeromaani, joka kertoo yläkoululaisesta Iinasta, jonka elämässä on monenlaisia mutkia. Äiti raataa vuorotöissä, eikä tiedä, ettei Iinaa juuri kotona näy. Iina hoivaa masennuksesta kärsivää poikaystäväänsä Tuukkaa, joka ei tahdo päästä aamuisin sängystä ylös, puhumattakaan vaativammasta asioiden hoitamisesta. Tuukan hoivaaminen vaatii veronsa Iinan koulunkäynnistä, juuri kun pitäisi huolehtia arvosanoista, jotta pääsisi lukioon.

Ja sitten on Dodo. Ei se nyt varsinainen dodo ole, nehän ovat kuolleet sukupuuttoon, mutta joku jokseenkin mystinen luontokappale sittenkin. Viimeisen päälle salaisuus, ja jatkuvasti hoitoa vailla. Olkoonkin, että kyseessä on selvästi villieläin, jolle on kasvamisen myötä kehittynyt viiltävän terävät kynnet ja vähän kivuliaalla tavalla leikkisä luonne.

Kun äidille selviää, millaisia poissaolomääriä Iinalle on kertynyt, putoaa iso pommi. Äiti kertoo Iinalle, että tämän alkoholisti-isä on saanut palikkansa taas kasaan ja Iina lähtee kesäksi maalle isän luokse. Isä on Iinalle kuin vieras ihminen, eikä muistoissa ole oikein mitään hyvää. Onneksi tukena on Super-Sara, Iinan ystävä ja Tuukan ex-tyttöystävä, joka voi auttaa Tuukan ja Dodon kanssa, kun Iina joutuu maanpakoon.

Dodo on vauhdikas, elämännälkäinen teos nuorista, suurista tunteista ja isoista asioista: rakastumisesta, masennuksesta, vanhemman alkoholismista, oman seksuaalisen identiteetin löytämisestä. Se on kertomus kesästä, jolloin asiat sekä menevät aivan pieleen että kuitenkin järjestyvät uuteen uskoon mielenkiintoisella tavalla. Suuria tunteita riittää. Kepeä säeromaanimuoto toimii tässä hyvin. On hauska nähdä erilaisia tapoja tehdä säeromaani: J. S. Meresmaan tyyli on aika suoraviivaista, tässä ei esimerkiksi kikkailla typografialla tai tekstin asettelulla. Toisaalta tekstit on jaettu pieniin, usein sivun mittaisiin kappaleisiin, ja otsikoitu kuin runot runokokoelmassa. Valittu muoto palvelee hyvin tarinaa.

Dodo aloittaa trilogian, jonka toinen osa Khimaira kertoo Iinan, Tuukan ja Saran elämästä Saran näkökulmasta ja syksyllä 2022 ilmestyvä kolmas osa Kerberos nostaa sitten luonnollisesti Tuukan pääosaan. Odotan mielenkiinnolla jatko-osia, Khimaira odottaakin jo tuossa vieressä työpöydällä – ehkäpä se heti seuraavaksi tähän, en malta odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu! Dodoa tyrkytän ehdottomasti myös perheen teineille. Kirja on niin houkuttelevan näköinenkin, että luulisi nuorten koukuttamisen olevan helppoa – Karin Niemi ansaitsee ehdottomasti erityismaininnan kirjasarjan kansista.