Jakarandapuun lapset

Kauniin kannen sisälle kätkeytyy inhottavia tarinoita, mutta onneksi Jakarandapuun lapset ei ollut ihan niin synkkä kuin olisi voinut olla. Iranin islamilaisen vallankumouksen kauhuissa 1980-luvulla kuitenkin ollaan ja ihmisiä vangitaan ja teloitetaan mielivaltaisesti. Kidutus- ja kärsimyskuvausten sijaan pääpaino on kuitenkin lapsissa.

Azar synnyttää tyttärensä vankilassa. Neda-lapsesta tulee sellin naisten lemmikki, mutta kuinka kauan Azar saa lapsensa pitää, ennen kuin tämä otetaan pois? Pieni Omid taas jätetään jälkeen, kun äiti ja isä viedään vankilaan. Lapseton Leila ottaa sisartensa lapset Omidin, Saran ja Forughin hoitaakseen, kun lasten äidit ovat vankilassa. Amir taas viedään vankilaan ennen hänen tyttärensä syntymää – saako hän lainkaan nähdä lastaan ja mitä lapsi saa tietää isästään?

Irakin ja Iranin välisen sodan loppuvaiheissa Iranissa teloitettiin ja joukkohaudattiin poliittisia vankeja, oman maan kansalaisia, tuhansittain. Määräksi arvioidaan alimmillaan 4 000, ylimmillään jopa 12 000. Tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan. Jakarandapuun lapset puhuu näiden kuolleiden puolesta. Delijanin omat vanhemmat olivat vähällä päätyä tähän lukuun mukaan, mutta vapautuivat vankilasta ennen teloitusten alkamista. Delijanin sedällä ei tällaista onnea ollut.

Iran on monimuotoinen maa, jossa on uskonkiihkoilijoiden ja muiden vaarallisten sekopäiden takana tavallisia ihmisiä tavallisine elämineen. Niitäkin ääniä on hyvä kuulla. Jakarandapuun lapset kuvaa 1980-luvun tapahtumia ja niiden vaikutuksia tähän päivään toiveikkaalla tavalla.