Kalvot

Harvassa ovat suomentajat, joiden tuotantoa tulee erityisemmin seurattua, vaikka monia suomentajia arvossa pidänkin. Suomentajien kenttä on usein niin laaja, ettei hyvänkään suomentajan töissä ole sellaista johdonmukaisuutta, joka saisi seuraamaan tarkemmin. Kiinasta suomentava Rauno Sainio on kuitenkin poikkeus.    Kalvot on taiwanilainen scifiromaani, joka ilmestyi jo 1996. Se on tekijänsä tunnetuin teos ja yksi ensimmäisistä kiinaksi julkaistuista queer-romaaneista, mutta ensimmäiset käännökset siitä saatiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Vuoteen 2100 sijoittuvan romaanin tulevaisuuskuvassa ikä näkyy paikoin hieman huvittavasti, mutta eipä tämä liian pahasti ole vanhentunut ja suomennos nyt lähes 30 vuotta teoksen ilmestymisen jälkeen on yhä paikallaan.    Kalvojen maailmassa otsonikato on tehnyt maan pinnalla elämisestä likimain mahdotonta, joten ihmiset ovat pääasiassa vetäytyneet asumaan meren pohjassa (miksi on kätevämpää rakentaa asumuksia merenpohjaan kuin suojautua UV-säteilyltä maan pinnalla on hyvä kysymys, jota ei kuitenkaan ole tarpeen käsitellä). Tässä maailmassa elää myös Momo, maineikas ihonhoitospesialisti, joka on menestynyt, mutta yksinäinen. Erityisesti äidin katoaminen Momon elämästä parikymmentä vuotta aikaisemmin Momolle tehdyn vaikean leikkauksen myötä on jäänyt vaivaamaan Momoa pahemman kerran.    Nyt Momo on täyttämässä 30 ja äiti ottaa yllättäen yhteyttä. Mikä on saanut äidin ottamaan taas yhteyttä ja mitä Momon lapsuudessa oikeastaan tapahtui? Tätä mysteeriä romaani lähtee punomaan auki. Kalvot on niitä kirjoja, joissa on parempi, jos ei liikaa tiedä, mistä on kyse, joten en ala sitä tässäkään sen enempää avaamaan, kunhan tyydyn toteamaan, että osa kirjan alussa kummeksuttavista asioista saa kyllä mielenkiintoisen selityksen, kun Momon tarina aukeaa paremmin.    Alussa Kalvot tosiaan vaikuttaa vähän oudolta ja ehkä kömpelöltäkin (Microsoftin kanssa kilpailevan firman nimeäminen Macrohardiksi – englanninnoksessa Megahard – tuntuu lähinnä kehnolta vitsiltä), mutta edetessään kirja paranee ja tunnelma tiivistyy niin, että loppua kohden sivuja kääntää jo innokkaasti saadakseen selville, miten tarinassa käy ja millaiseksi totuus Momon lapsuudesta oikein paljastuu. Ratkaisu on mielenkiintoinen ja miellyttävän omituinen. Kirjan queer-luonto näkyy muun muassa sukupuolen käsittelyssä. Mieshahmot myös loistavat poissaolollaan. Kirja on myös täynnä yllättäviäkin viittauksia kirjoihin ja elokuviin. Kaikkiaan Kalvot on siis ilahduttavan kummallinen teos ja on hyvä, että se on suomennettu.    Joissain yhteyksissä – esimerkiksi Tampereen kirjastojärjestelmässä – kirjailijan nimi näkyy muodossa Ji Dawei (oikeammin Jì Dàwěi). Tämä riippuu käytetystä romanisoinnista: Taiwanissa käytetyssä Wade-Giles-järjestelmässä nimi 紀大偉 on Chi Ta-wei, Kiinassa ja esimerkiksi YK:ssa käytetyssä pinyin-järjestelmässä sama nimi on Jì Dàwěi. 

—

Taiwanese sci-fi novel “The Membranes” by Chi Ta-wei, published in 1996, is renowned as the author's most famous work and one of the first queer novels published in Chinese. Despite being set in the year 2100, the futuristic depiction in the novel still holds relevance, although some aspects might seem amusingly outdated.

The story is set in a world where ozone depletion has made living on the Earth's surface nearly impossible, leading people to reside underwater. The protagonist, Momo, is a successful but lonely skincare specialist haunted by the disappearance of her mother two decades earlier. When her mother unexpectedly reaches out to her as she turns 30, Momo's childhood mysteries resurface, driving the narrative forward. The review suggests that revealing too much of the plot would spoil the experience but acknowledges the novel's intriguing and pleasantly bizarre resolution.

Initially, “The Membranes” might come across as peculiar or even clumsy, with instances like naming a company “Macrohard” (or “Megahard” in English translation) feeling like a poor joke. However, as the story progresses, it improves, building suspense and curiosity about its outcome. The book's queer themes, particularly its treatment of gender and the absence of male characters, are noted, along with its unexpected references to books and films. Overall, “The Membranes” is described as a delightfully peculiar work, and the reviewer appreciates its translation into Finnish.