Karhunainen

Ruotsalaisen Karolina Ramqvistin aiheena on Marguerite de la Rocque, 1500-luvulla elänyt nainen, joka matkasi holhoojansa kanssa tutkimusmatkalle nykyiseen Kanadaan. Matkalla hänet hylättiin autiolle saarelle, jossa hän onnistui selviytymään hengissä joidenkin vuosien ajan, kunnes hänet pelastettiin.

Tämä on kiehtova kertomus selviytymisestä, sellainen todella mielenkiintoinen ja huomiota herättävä ihmiskohtalo, josta lukisi mieluusti kirjan. Valitettavasti Ramqvist on lopulta kiinnostuneempi autobiografisesta navankaivelusta. Kyllä – tämä on yksi niistä kirjoista, joissa pääpaino on siinä, miten kirjailija kirjoittaa kirjaansa ja on vaikeaa ja työlästä. Olisi ehkä pitänyt arvata, kun takakannessakin rinnastettiin Marguerite de la Rocque ja Karoliina Ramqvist yhtä lailla vaikuttaviksi naisiksi. Anteeksi nyt vain, mutta: ei.

Ramqvistin pohdinnoilla on hetkensä. En ole täysin tällaista tyyliä vastaan, Mia Kankimäen kirjoista esimerkiksi olen kyllä pitänyt. Ramqvist on itsestään kirjoittaessaan parhaimmillaan silloin kun kertoo siitä, millainen prosessi 1500-luvulla eläneestä henkilöstä kirjoittaminen on, millaisia vaikeuksia vaikkapa tiedonhankintaan liittyy. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että 1500-luvun tapahtumista saisi 2000-luvulla luotettavaa tietoa. Edes joku niinkin yksinkertaiselta tuntuva asia kuin tieto siitä, millaisilla laivoilla 1540-luvulla purjehdittiin, ei ole mitenkään helppo asia selvittää. Kuvia ei vain ole tuosta noin vain saatavilla.

Valitettavasti ison osan ajasta Ramqvist pyörii aiheensa kannalta täysin yhdentekevissä oman elämänsä kiemuroissa. En sano, etteikö niistäkin joku saisi jotain irti, mutta minä olisin toivonut fokuksen pysyvän tiukemmin Marguerite de la Rocquessa, joka nyt tuntui jäävän aivan sivuosaan. Onneksi kirja oli sentään nopealukuinen.