Kerberos

Toiset ovat saaneet odotella Kerberosta jo pidempään; pääsin itse helpommalla, koska luin sarjan kaksi ensimmäistä osaa, vuonna 2020 ilmestyneen Dodon ja vuonna 2021 ilmestyneen Khimairan vasta tämän vuoden toukokuussa. Nyt on käsillä sitten trilogian päätösosa.    Kirjat kertovat Iinasta, Sarasta ja Tuukasta, jotka elävät polyamorisessa suhteessa. Kun ensimmäisen kirjan pääosassa oli Iina ja toisessa osassa Sara, vuorossa on siis Tuukka. Tuukka opiskelee yliopistossa ja käy terapiassa masennuksen vuoksi. Masennus onkin vaikea vaiva ja lisäkierroksia Tuukan ongelmiin tuovat perhekuviot: äiti teki itsemurhan oman masennuksensa vuoksi ja ulkomaille muuttanut isä elää uutta elämää uuden perheen kanssa.    Siihen kun päälle nakataan vielä identiteetin pohdiskelua ja polyamorisen suhteen kiemurat, niin onhan tässä kaikessa yhdelle ihmiselle kovasti selvittelemistä. Onneksi ihmissuhteet ovat enimmäkseen ojennuksessa ja lähestyvä joulukin lupaa vähäeleistä lomanviettoa ilman suurempaa jouluhössötystä. No, eihän se ihan niin auvoisasti mene. Iina olisi halunnut kaikki perinteiset jouluhössötykset äitinsä kanssa, mutta ne suunnitelmat peruntuuvat ja Sara ja Tuukkakin joutuvat venymään uusiin kuvioihin. Yllätyksiä riittää puolelta ja toiselta.    Kuten trilogian aikaisemmatkin osat, Kerberos on sujuvaa ja nopeatempoista säeromaania. Se ei hirveästi kikkaile tyyliseikoilla, vaan on notkeasti etenevää, selkeää ja nautinnollista luettavaa. Tätä trilogiaa on ylipäänsä helppo suositella monentasoisille nuorille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita ihmissuhdekuvioista. Kirjat tuntuvat mukavan ajankohtaisilta ja nykyaikaisilta. Tuukan tarina oli pakahduttava ja koskettava, mutta kirjassa on myös hyvä annos huumoria ja kepeyttä kaiken vakavuuden vastapainoksi.    Trilogia kannattaa ehdottomasti lukea kokonaisuudessaan ja oikeassa järjestyksessä, eli ensin Dodo, sitten Khimaira ja lopuksi Kerberos.