Ratings1
Average rating4
We don't have a description for this book yet. You can help out the author by adding a description.
Reviews with the most likes.
Ranskalaisen Éric Vuillardin (s. 1968) nimi on tullut tutuksi, mutta kirjoihin en ole vielä perehtynyt. Tartuin nyt ensimmäisenä tähän tuoreimpaan suomennokseen, joka yhdistää yksiin kansiin kaksi teosta. La guerre des pauvres (2019) on Vuillardin tuorein teos ja Congo (2012) vähän varhaisempi. Molemmat ovat Lotta Toivasen suomennoksia ja pituudeltaan sen verran lyhyitä, että käy järkeen laittaa ne samaan niteeseen.
Vuillard on erikoistunut historiallisiin aiheisiin. Kongo kertoo vuoden 1884 Berliinin konferenssista. Tämä Portugalin koollekutsuma ja Saksan kanslerin Otto von Bismarckin järjestämä konferenssi tunnetaan saksaksi nimellä Kongokonferenz. Mukana olivat Afrikan suuret siirtomaavallat Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja Portugali ja kymmenen pienempää eurooppalaista toimijaa. Konferenssin tuloksena syntynyt sopimus oli Afrikan valloituksen virallistaja. Euroopan valtiot sopivat, miten Afrikkaa valloitetaan ilman että eurooppalaisten tarvitsee sotia keskenään valloituksistaan.
Kongo oli tietenkin aivan erityinen tapaus Afrikassa. Kongon allas, Kongojoen valuma-alue, kiinnosti monia Euroopan valtioita. Se on Afrikan luonnonvaroiltaan rikkaimpia ja monimuotoisimpia alueita. Jostain syystä kävi niin, että Kongo päätyi Belgian kuninkaan Leopold II:n yksityisomaisuudeksi. Ei siis Belgian siirtomaaksi, vaan kuninkaan henkilökohtaiseksi omaisuudeksi (aiheesta lisää – ja kuivemmin – kertoo vaikkapa David van Reybrouckin /Kongo/).
Vuillard kuvaa konferenssia, sen osallistujia, sitten Kongoa. Tekniikkana on poimia yksittäisiä henkilöitä ja kertoa asioista nopeasti, luonnosmaisesti, heidän näkökulmastaan. Vuillard yhdistelee tieto- ja kaunokirjallisuutta. Kirjastossakin tämä teos on luokiteltu kaunokirjallisuuteen, mikä on mielestäni aivan oikea ratkaisu, mutta tausta on kuitenkin vahvasti faktoissa.
Sillä tavoin käden leikkaamisesta tuli sääntö ja silpomisesta tapa. Joskus kuulee kerrottavan, että Fiévez oli ollut Joseph Conradin esikuva, kun hän kirjoitti Pimeyden sydämen Kurtzin hahmon. Mutta tosielämän Fiévez oli paljon pahempi. Fiévez oli kaikkia kurtzeja, kaikkia tyranneja ja kaikkia kirjallisuuden sekopäitä kauheampi. Fiévez oli todellinen nujerrettu sielu. Kuka hän oli? Yksi niistä murhamiehistä, joita käytetään, yksi niistä hulluista lapsista, jotka suuri koneisto palkkaa töihin.
Kongo
Köyhien sota
Thomas Müntzer
Martin Lutheria
Vihollisia ilmaantuu heti. Mansfeldin kreivi Ernst uhkaa panna rautoihin kaikki alamaisensa, jotka menevät Allstedtiin kuuntelemaan Müntzeriä. Sillä työläiset, käsityöläiset, kokonainen oppimaton kansanosa, porvaritkin, rientävät kilvan häntä kuulemaan. Sanaa halutaan kuulla saksaksi, halutaan vihdoin tietää, mitä meille on iän kaiken kerrottu oudolla vieraalla kielellä. Jo riittää pelkkä amenen hokeminen ja ritirampsut, joista kukaan ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Ei ole Jumalan pilkkaa, että pyytää häntä nätisti puhumaan meille meidän omalla kielellämme.
Köyhien sota
John Wydcliffestä
Jan Husista