Kuinka musiikkia käytetään

Olipas mainio ja ajatuksia herättävä teos, joka resonoi useampaankin suuntaan. Musiikki ja musiikin arvosteleminen ovat sellaisenaan kiinnostavia aiheita ja kritiikkipuoli heijastelee tietysti myös kirjojen ja lautapelien arvostelemisen suuntaan. Kaiken kruunaa se, että Tommi Uschanov on älykäs ja taitava kirjoittaja, jota lukee ilokseen.

Kirja jakautuu neljään lukuun. Ensinnäkin Uschanov käsittelee sitä, mitä tarkoittaa musiikin kutsuminen hyväksi tai huonoksi. Miten tähän liittyy vaikkapa se, että musiikkimaku tuntuu muuttuvan yksityisemmäksi asiaksi (niiltä osin kuin muuttuu; minä ainakin kerron mieluusti muille, mikä on hyvää musiikkia).

Toisessa luvussa pohditaan erilaisia musiikin käyttötarkoituksia. Miten musiikki herättää tunteita ja auttaa käsittelemään niitä, miten sen avulla voidaan kertoa, miltä jossain yhteisössä kulloinkin tuntuu. Mukaan mahtuu myös pohdiskelua laulutekstien merkityksestä ja instrumentaalimusiikin saamista merkityksistä.

Kolmannessa luvussa tutkitaan ihmisten ja musiikin suhteen muuttumista nyt kun noin 150 vuoden aikana on tapahtunut todella huomattava muutos musiikkikulttuurissa. Aikaisemmin kaikki musiikki oli elävää musiikkia, nyt valtaosa kuunneltavasta musiikista on tallennettua ääntä. Uschanov hämmästelee, miten vähän tätä järisyttävää muutosta on kirjallisuudessa käsitelty.

Lopuksi esitellään belgialainen popcorn-kulttuuri, eli omintakeinen tapa käyttää äänitettyä musiikkia tanssimiseen. Erikoinen ilmiö saa arvoisensa selostuksen.

Kirja on aika nopealukuinen. Uschanov kirjoittaa hyvin ja tällaiselle vanhalle musiikkinörtille mielenkiintoisista aiheista. Lieneekö musiikkinörttiys vähän menneen maailman juttuja, vaikka musiikkia on tarjolla joka puolelta koko ajan, mutta yhtä kaikki aihe on minusta kiinnostava. Kirjan pohjalta saimme sitä paitsi vaimoni kanssa aikaan oivallisen keskustelun siitä, miten ennen oli kunnollista ja nyt enää ei (paitsi niissä monissa suhteissa, joissa nykyään on paljon paremmin).