Kukkien verellä kirjottu

Mainio 1600-luvun Iraniin shaahi Abbasin aikaan sijoittuva romaani naisen asemasta, matoista ja yritteliäisyydestä. Nuori tyttö joutuu äitinsä kanssa isänsä kuoleman jälkeen etäisten sukulaisten armoille. Tyttö on onneksi lahjakas matonsolmija, mutta tekee lukuisia huonoja valintoja ja ajautuu siksi vaikeuksiin.

Vaikeuksien kautta noustaan lopulta voittoon, mutta kyllä tässä tehdään hyvin selväksi, mikä on isättömän ja varattoman naisen asema islamilaisessa patriarkaalisessa kulttuurissa, jossa tyttöjen arvo riippuu paljon tarjolla olevista myötäjäisistä.

Historiallisuudesta en tiedä; tarina on loppuratkaisultaan toiveikas, kenties epärealistisuuteen asti, mutta ihan kiinnostava kuva safavidien Persiasta kuitenkin maalataan.