Kulmatalon perhe

Kulmatalon perhe jatkaa Eila Pennasen Himmu-sarjaa. Pätösten perhe on muuttanut Santalahdesta Amurin laidalle. Jo edellisessä Santalahden ajassa seurattiin huolestuneina Balkanin tilannetta, nyt ruutitynnyri räjähtää ja suuri sota syttyy. Sotatilannetta seurataan uteliaana Tampereellakin, Huugo käy herraseurassa keskusteluja sodan käänteistä, samalla kun kauhulla odotellaan, miten sota Tampereella näkyy.

Itse sota ei juuri tamperelaisten elämää kosketa, mutta sitä seuraavat levottomuudet siitäkin edestä, kun Venäjän vallankumouksen aallot lyövät Suomeen. Maa julistetaan itsenäiseksi, mutta erimielisyydet repeävät sisällissodaksi. Tampereella jako punaisiin ja valkoisiin tuntuu vahvana ja Pätösetkin joutuvat valitsemaan puolensa.

Huugo tempautuu mukaan poliittisiin keskusteluihin naapurustossa ja Tampereen ravintoloissa. Himmu tarkastelee asiaa kodin näkökulmasta: mistä saada ruokaa ja onko elämä turvallista kasvavalle perheelle: maailmansodan tuulet kun puhaltavat niinkin kummallisesti, että Himmun ja Huugon perheeseen saadaan vielä kolmas lapsi helmikuussa 1916 – kirjailija itse saapuu vanhemmistaan kertovaan romaaniinsa.

Kulmatalon perhe on jo varsin vanha kirja, kuvaa mennyttä aikaa ja on tyyliltäänkin aika vanhahtava; olihan Pennanen tätä kirjoittaessaan jo yli 70-vuotias, joten ihmekös tuo. Koko sarjan tähän asti lukeneena Himmun ja Huugon elämää seuraa kuitenkin mielenkiinnolla. Vuoden 1918 tapahtumiin kirja antaa taas uuden hermostuneen ja köyhän pikkuporvariston näkökulman ja muutenkin kirjan kuvaus 1910-luvun elämänmenosta on mielenkiintoista ajankuvaa. Ei tätä sarjaa ihan tyystin kannata kirjastojen varastohyllyjen kätköihin unohtaa.