Kuunpäivän kirjeet

Emmi Itärannalta saatiin pitkästä aikaa uusi kirja, vaan samat neljä vuotta oli kahden edellisenkin välillä. Teemestarin kirja oli aikoinaan kovin vaikuttava, Kudottujen kujien kaupunki taas jätti vähän kylmemmäksi. Nyt Kuunpäivän kirjeet maistui taas oikein hyvin.

Kirjeinä ja toisen ihmisen luettavaksi tarkoitettuina päiväkirjamuistiinpanoina etenevä romaani sijoittuu 2100-luvulle, tulevaisuuteen, jossa maapallon tila on kääntynyt huonompaan suuntaan ja ihmiskunta on levittäytynyt lähiavaruuteen: asutusta on kuussa, Marsissa, Jupiterin kuissa ja kiertoradoilla.

Päähenkilö Lumi Salo on maapallolta kotoisin oleva parantaja, joka on matkalla Jupiterista Marsiin. Siellä hänen pitäisi tavata puolisonsa Sol, mutta Sol on kadonnut. Pariskunta sopii uuden tapaamisen toiseen paikkaan, mutta Sol ei saavu sinnekään. Pian käy ilmi, että katoamiseen saattaa liittyä jotain rikollista. Lumi alkaa tehdä omia tutkimuksiaan asiassa ja ryhtyy etsimään Solia.

Lumi on työkseen parantaja, joka vaeltaa henkien kanssa tuonpuoleisessa. Tämä on scifi-romaanin kehyksessä poikkeuksellinen ratkaisu, joka solahtaa näppärästi osaksi tarinaa. Henkimaailman kanssa haparoiminen sopii kyllä tilanteeseen, jossa Sol on kadonnut, Lumi keskustelee tämän kanssa muistikirjojensa sivuilla ja alkaa pohtia, kuka Sol itse asiassa olikaan.

Kirjan rakenne on kiinnostava. Välillä se etenee vähän hitaasti, mutta tarinassa oli sen verran mysteeriä, että hitaammatkin kohdat jaksaa, kun Solin katoaminen alkaa saada huolestuttavampia piirteitä. Se, miten Lumi kutoo tarinaa kasaan muistikirjojensa sivuille, toimii ja piti ainakin minun mielenkiintoni kiinni kirjassa.

Kuunpäivän kirjeet on hieno kirja taitavalta kertojalta ja erottuu edukseen scifin kentällä.