Lingvistinen metsä

Välillä kirjastossa tulee vastaan kiinnostavia kirjoja. Lingvistisen metsän kansi ja nimi houkuttelivat tarttumaan ja takakansiteksti sai lainaamaan. Kaipasin pitkän proosaeepoksen jälkeen vähän kevyempää ja lyhyempää tekstiä, joten kolumnimainen rakenne nosti tämän kirjan lukulistalle.

Sikäli tuli kuitenkin huti, että eihän tämä nyt ihan kevyttä tekstiä ollutkaan. Valdur Mikita on virolainen – täsmällisemmin etelävirolainen – kirjailija ja semiootikko ja tämä kirja taas melkoinen syväsukellus semiotiikkaan ja merkityksiin. Meni siis monin paikoin reippaasti yli hilseen ja hitusen lennokkaissa sfääreissä minun makuuni.

Paikka paikoin Lingvistinen metsä osuu kuitenkin hyvin kiinnostaviin pisteisiin. Virolaisen uraanimalmin luonne, sukellusvene K-129:n kohtalo, Mikitan ajatukset ilmastonmuutoksesta, synestesian ja perifeerisyyden merkitys... Virolaisen kulttuurimaiseman syväluotaus, merkityksenlouhinta ja vaikkapa näkemykset Viron maaperän matkoista ympäri maailman olivat myös kiinnostavia. Yleensähän tällaista tekstiä lukee yksinomaan suomalaisesta näkökulmasta, mutta mukavaa oli tutustua myös naapurimaahan tällä tavoin.

Lingvistisessä metsässä on paljon luovaa ja mielenkiintoista ajattelua. Metsässä viihtyville ihmisille Mikitan ajatukset varmasti kolahtavat.