Luuranko

Suomen kirjataiteen komitean raati nosti Luurangon vuoden kauneimpien kirjojen listalle. En ihmettele, sillä onhan tämä heti kannesta alkaen näyttävän näköinen kirja. Kannessa on mustalla taustalla kuvattuna lapsi ja luuranko vastatusten. Luuranko on sillä tavalla anatomisesti täsmällinen, että sillä on lasten kaksi hammasriviä. Kammottavaa, mutta korrektia! Maria Sannin kuvitukset ovat tämän kirjan hienointa antia.    Suomenruotsalaisen Malin Klingenbergin kirjoittama ja Outi Mennan suomentama tarina kertoo Teosta, joka ystävänsä syntymäpäivillä säikähtää tämän hienoa luurankoasua ja siitä seuraavassa hässäkässä murtaa käsivartensa. Siinäpä hyvin konkreettinen tapa tulla tietoiseksi sisällään piilevästä luurangosta!    Luuranko käsittelee paitsi anatomiaa, myös lapsen pelkoja ja niiden kohtaamista. Tarina on jotenkin aika nopealiikkeinen: se tuntuu etenevän melkoista pikavauhtia. Kun Teo pyytää äitiä kertomaan sadun luurangoista ja äiti lupaa kertoa ihka oikeista luurangoista, jäin odottamaan, että kun käännän sivua, siellä se äiti sitten kertoo – mutta ei, seuraavalla aukeamalla ollaankin jo ajassa edempänä ja Teo juoksentelee jo isänsä kanssa portaissa.    Tämä kiireisyys poislukien Luuranko on kyllä oiva kirja. Kauniin kirjan palkinto on ansaittu. Kuvakirjoissa on hauskaa, jos etulehdillä on tehty jotain veikeää; tässä on, takakannen puolella on sama näkymä kuin kannen etulehdillä, vain läpivalaistuna luurangot näkyvissä. Tämä yksinkertainen idea kuvaa hyvin Luurangon selkeää, leikkisää ja informatiivista otetta aiheeseensa.