Maailmanlopun kahvila

Nuortenkirjoistaan tuttu Nelli Hietala aloitti aikuisten viihdekirjallisuuden parissa viime vuonna oivallisella Varotoimia-romaanilla. Yhtä lailla oivallinen on tämä toinenkin kirja. Pääosassa on hieman Varotoimien Taimia muistuttava Aurelia, 37-vuotias työtön sinkku, jonka ajatukset pyörivät lähinnä sen ympärillä, miten vielä hedelmöittyä ennen kuin munasarjat vallan kuihtuvat.

Kun työt lelukaupassa loppuvat ja jättävät Aurelian vähän tyhjän päälle, on helppoa lähteä tädin luokse syrjäkylille. Tädillä on rapistunut kartano ja pää täynnä suuria suunnitelmia kartanon ja sen puutarhan kehittämiseksi. Aurelia ei oikeastaan missään nimessä haluaisi palkattomaksi keittiöapulaiseksi, mutta täti puhuu ruoanlaittoa rakastavan Aurelian kuitenkin viikoksi kokkaamaan ruokaa remonttiporukalle. Aurelia sitä paitsi huomaa yhden remonttimiehistä olevan oikein komea tapaus...

Pieneen kirjaan mahtuu sopivasti yllättäviä käänteitä, kuumottavaa romantiikkaa ja jopa kartanon kummitus, jolla on selvästi jotain tärkeää sanottavaa. Siinä sivussa Hietala kommentoi syrjäseutujen hiipumista. Koko maa haluttaisiin pitää asuttuna, mutta käytännössä kukaan ei ole henkilökohtaisesti valmis muuttamaan syrjäkylille kauas palveluista.

Maailmanlopun kahvila on nopeasti luettava, hauska, nokkela, romanttinen ja hyväntuulinen – siis juuri sellainen, mitä kepeältä viihdekirjallisuudelta odottaakin.