Me olemme susia

Olipas vahva kirja naisista ja miehistä, jotka haluavat rajoittaa, ahdistaa, omistaa ja murskata naiset mielensä mukaiseen muottiin. Sisältövaroituksena mainittakoon, että kirja käsittelee miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa monipuolisesti ja paikoin aika graafisestikin. Se ei anna haavan arpeutua, vaan raapii ja repii ruvet auki.

Me olemme susia kertoo naisista kolmella aikatasolla. Pienimmässä osassa on 1700-luku, jossa noituudesta syytetty Sarah pakenee vainoajiaan metsään. 1950-luvulla Ruth yrittää kotirouvaksi perheessä, jossa on leskeksi jäänyt mies ja miehen kaksi poikaa – ja ehkä se taustalla kummitteleva Elspeth, jonka veroinen Ruth ei tietysti koskaan ole. 2000-luvulla Viviane yrittää saada otetta elämästään kaikenlaisen elämän sekamelskan keskellä.

1700-luvun tapahtumien yhteys muihin jää vähän etäisemmäksi, muiden osien suhde on selkeämpi. Viviane on Ruthille sukua ja viettää paljon aikaa samassa talossa Skotlannissa, missä Ruthkin asui, kirjalle sen englanninkielisen nimen antaneen Bass Rockin lähistöllä North Berwickissä. Näiden tapahtumien välissä tarjoillaan irtonaisia katkelmia, joissa naiset kohtaavat loppunsa miesten käsissä monin rumin tavoin.

Evie Wyld on oivallinen kirjoittaja. Jo edellinen suomennos Kaikki laulavat linnut oli hyvä, mutta tämä on ihan omassa sarjassaan. Ajatuksia herättävä teos, tämä sopisi mainiosti lukupiirikirjaksi: Me olemme susia herättää varmasti mielenkiintoista keskustelua, etenkin porukassa, jossa on sekä miehiä että naisia.

Eräässä lehtiarvostelussa kommentoitiin kirjan toiveikasta loppua. Loppu on toiveikas vain, jos on onnistunut unohtamaan, kaiken mitä kirjassa on matkan varrella tapahtunut. Kirjan sanoma on hienovarainen ja saarnaamaton, mutta ilmiselvä: miehet ovat vaaraksi naisille, väkivallan kierre on yhtä pysyvä kuin Bass Rockin saari merellä, väkivalta voi ottaa monia erilaisia henkisiä ja fyysisiä muotoja, älä luota kehenkään. Naisten keskinäinen ystävyys ja solidaarisuus on se, joka tuo turvaa ja lohtua, jos jokin.

Miesten pitäisi ehdottomasti lukea tämä kirja, niin hyvin tämä tuo näkyviin myrkyllisiä valtarakenteita ja niitä moninaisia tapoja, miten miehet naisia valtaansa alistavat ja koulivat poikia toistamaan samoja rakenteita. Pahoin vain pelkään, että ne miehet, jotka tämän lukevat, eivät ole niitä, joiden kirja eniten tarvitsisi lukea.