Merikki

Tutustumiseni Kirsti Kurosen säeromaaneihin jatkuu. Merikki on genren runomaisempaa laitaa ja kertoo kahden yläkouluikäisen tytön, Merin ja Ruusun, ystävyydestä, joka lakkaa olemasta. Ruusu toteaa Merille: ”Sun kanssa ei ole kivaa”, ja mitä siihen sitten enää voi? Entinen paras ystävä haluaa olla vain uusien kavereidensa kanssa.    Tämähän ei ole ihan tavaton tarina ja tällaisia välirikon kuvauksia nuortenkirjallisuudesta löytyy aika lailla. Merikissä kiehtovaa on se, että ystävyyden lopettanut Ruusu ei ehkä sittenkään ole se tarinan pahis. Pikkuhiljaa hahmottuu, miten Meri on oikeastaan ollut kaikkea muuta kuin hyvä ystävä ja miten ystävysten välinen luonne-ero voi saada ystävyyden tuntumaan raskaalta kokemukselta Ruusulle.    Kuronen on lisännyt kirjaan hieman mysteeriä: kaverit syyttävät Meriä valehtelusta, tämä kun on nähty elokuvissa. Ei edes moikannut, vaikka toiset huutelivat perään, ja sitten vielä kehtaa väittää, ettei ollut elokuvissa päinkään. Meri alkaa jo epäillä omaa järkeään.    Merikki on sujuvasti kirjoitettu, nopealukuinen säeromaani. Tarina etenee ripeästi ja käänteitä riittää. Heikompikin kärsivällisyys riittää kirjan lukemiseen, toisaalta tässä käytetään tyylikeinoja kuten kertojanvaihtoja, jotka eivät välttämättä kaikille lukijoille aukene. Tottuneelle lukijalle Merikki on kerralla nautittava, miellyttävä välipala.    Kovin syvälle näin lyhyeen kirjaan ei pääse uppoamaan, mutta ei kaikkeen tarvitsekaan. Merikki on aika nopea leikkaus tytön elämän ja ystävyyksien muutoskohdasta ja sellaisena mielenkiintoinen.