Mies joka näki kaiken

Saul Adler on ylittämässä tietä Abbey Roadin kuuluisalla suojatiellä, kun hän joutuu auton töytäisemäksi. Saulille ei onneksi käy pahasti, hän nousee ylös ja poseeraa kameralle kuin Beatlesit. Vuosi on 1988 ja Saul, historioitsija, on lähdössä Itä-Berliiniin työskentelemään joksikin aikaa. Kuva on tarkoitus viedä sinne tuliaisena. Kameran takana on Jennifer, Saulin tyttöystävä, joka jättää Saulin samana päivänä kuin kuva otetaan.    Mies joka näki kaiken on kolmas suomennettu romaani Deborah Levyltä, joka Suomessa tunnetaan luultavasti paremmin elämäkertatrilogiastaan. Romaanitkin ovat olleet kiehtovia.  Mies joka näki kaiken on melkoinen pyörremyrsky romaaniksi, vaikeaselkoinen ja sirpaleinen teos, jossa aika ei ole aivan niin tiukasti kiinni raameissaan kuin yleensä on totuttu. Ollessaan vuonna 1988 Itä-Berliinissä, kun muuri on vielä vankasti pystyssä, Saul saa näkyjä tulevaisuudesta, jossa muuria ei enää ole. Mikä on saanut Saulin häilymään ajassa tällä tavalla?    Kirjan teemana on muutenkin monenlainen häilyvyys. Saul on kaunis mies, jonka seksuaalisuuskin on häilähtelevää. Romaanin alkupuolisko kuvaa Saulin matkaa Itä-Saksaan, jossa hänen apunaan on tulkki Walter, jonka perheeseen hän myös tutustuu. Saul heittäytyy vaaralliseen suhteeseen Walterin kanssa, mutta on suhteessa myös tämän siskon kanssa. Kaikkea Itä-Saksassa koettua ja tehtyä varjostaa ajatus tarkkailijoista, Stasista, joka valvoo kaikkea.    Saulin oma taustakin on moniulotteinen. Hänen äitinsä, jonka Saul menetti vain ollessaan 12-vuotias, on Saksan juutalaisia. Isä taas oli tiukan linjan kommunisti ja veli Matt duunari ja isän rautanyrkki, aina valmiina pieksemään ”jumalaisen kauniin” Saulin, joka piti kaulassaan äidiltään perittyä helminauhaa. Oma lukunsa on Saulin suhde tyttöystävä Jenniferiin, jonka valokuvauksen kohteena ja muusana Saul on.    Pelkäksi Itä-Saksa-muisteloksi Mies joka näki kaiken kieltäytyy latistumasta. Se kyllä kuvaa elämää Itä-Berliinissä, mutta monimutkaisemmin. Deborah Levy ei päästä lukijaa ihan helpolla: kirjan jälkipuoli sijoittuu vuoteen 2016 ja tuo tarinaan taas uusia näkökulmia. Tämä tulkintojen monipuolisuus tekee tästä herkullisen lukupiirikirjan: tästä kirjasta riittää varmasti keskusteltavaa ja erilaisia näkemyksiä kirjan tapahtumista ja merkityksestä.    Sattumoisin omistan kirjasta myös alkuperäisen englanninkielisen painoksen. Se toi mahdollisuuden silmäillä suomennosta rinnakkain alkuteoksen kanssa. Sari Karhulahden suomennoksesta ei ole pahaa sanottavaa: kirjan vaikeus kumpuaa muualta kuin itse tekstin luettavuudesta. Vaikea kirja Mies joka näki kaiken on, ainakin lukijalle, joka haluaa ymmärtää tapahtumia. Symboliikan, vihjailun ja hämärien merkitysten ystäviä teos lämmittää varmasti enemmän; minut kirja jätti Deborah Levyn kiistämättömästä teknisestä taidokkuudesta huolimatta vähän kylmäksi. 

—

Saul Adler is crossing Abbey Road's iconic zebra crossing in 1988 when he is hit by a car. Fortunately, he's not seriously injured and strikes a Beatles-like pose for a photograph taken by his girlfriend, Jennifer, who leaves him the same day. Saul, a historian, is heading to East Berlin, and the photo is meant as a gift.

“Man Who Saw Everything,” the third translated novel by Deborah Levy, known in Finland for her autobiographical trilogy, is a complex and fragmented narrative where time isn't strictly linear. In 1988 East Berlin, Saul experiences visions of a future without the Berlin Wall. What causes Saul to slip through time like this?

The novel explores themes of fluidity, including Saul's sexuality. The first half follows his journey to East Germany, where he meets translator Walter and his family. Saul engages in a risky relationship with Walter and his sister, all under the watchful eye of the Stasi.

Saul's background is also complex. His mother, who died when he was 12, was a German Jew, his father a staunch communist, and his brother Matt a laborer who often beat Saul, the “divinely beautiful” one who wore a pearl necklace inherited from their mother. His relationship with Jennifer, who sees Saul as a muse, adds another layer.

The novel refuses to be a mere East German memoir. It portrays life in East Berlin in a multifaceted way. Deborah Levy challenges the reader, with the second half set in 2016, adding new perspectives. This richness makes it an excellent book club choice, offering ample discussion points and interpretations.
Owning the original English edition allowed a comparison with Sari Karhulahti's Finnish translation, which holds up well. The difficulty lies in the content, not readability. While those who enjoy symbolism and ambiguity will appreciate it, I found the novel, despite Levy's undeniable technical skill, somewhat unsatisfying.