Mitä en halua tietää

Päädyin viime vuonna lukemaan Deborah Levyn elämäkertatrilogian toisen osan Elämisen hinta ja tajusin vasta kirjaan tarttuessani, että se on sarjan toinen osa. Eipä mitään, ensimmäinen osa varaukseen kirjastosta ja odottelemaan, ja lopulta se saapui luettavaksi.

Levyn teos on vastaus George Orwellin esseeseen Miksi kirjoitan (Why I Write, 1946). Siinä Orwell kertoo neljä suurta syytä, miksi kukaan kirjoittaisi proosaa: raaka egoismi, esteettinen into, historiallinen käyttövoima ja poliittiset tarkoitusperät. Nämä ovat Levyn teoksen neljä osiota.

Kirja alkaa “Poliittiset tarkoitusperät”-osion kuvauksella siitä, kuinka Levy huomasi muuttuneensa ihmiseksi, joka itkee asemien liukuportaissa. “Alaspäin meneminen vielä sujui, mutta jokin siinä miten seisoin paikallani ja tulin samanaikaisesti kuljetetuksi ylöspäin oli liikaa.” Niinpä Levy matkustaa taas kerran viettämään talvea Mallorcalle syrjäiseen pensionaattiin, jossa hän päätyy kertomaan elämästään kiinalaiselle kauppiaalle.

Levy palaa vuoteen 1964, jolloin hän asui perheineen Johannesburgissa Etelä-Afrikassa ja hänen isänsä viedään vankilaan apartheiden vastustamisen vuoksi. “Historiallinen käyttövoima”-luku kuvaa Levyn elämää Etelä-Afrikassa, kunnes isä vapautuu vankilasta ja perhe päättää muuttaa Englantiin. “Raaka egoismi” kuvaa sitten Levyn nuoruusvuosia Englannissa, jolloin Levy oivaltaa haluavansa olla kirjailija: “Tiesin, että halusin olla kirjailija enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta kaikki oli minulle liikaa enkä tiennyt mistä aloittaa”. Lopuksi “Esteettinen into” palauttaa kertomuksen takaisin Mallorcalle ja Levyn oivalluksiin siitä, miten kirjailijanura voisi näyttäytyä.

Kirja sai alkunsa osana Notting Hill Editionsin ajatusta tilata kirjoittajilta tekstejä vastauksena maineikkaisiin esseisiin. Tästä lähtökohdasta Levy on innostunut kirjoittamaan siinä määrin, että vastaus laajentui kokonaiseksi elämäkertatrilogiaksi. Toistaiseksi ilmestyneistä kahdesta osasta Elämisen hinta on suosikkini, mutta eipä tämäkään hullumpi ole. Levy kirjoittaa tyylilleen uskollisesti kuulasta, kirkasta ja tiivistä tekstiä ja nivoo hienosti yhteen omaa elämäänsä, sitä ympäröiviä yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä ja myös naisasiaa: tässäkin teoksessa Levy pohtii tarkasti naiseutta ja äitiyttä.

Hieno pieni teos ja jättää odottamaan elämäkertatrilogian tulevaa kolmatta osaa suurella mielenkiinnolla.

“Jos kuvittelin etten ajatellut menneisyyttä, menneisyys ajatteli minua.”