Näkymättömyysviitta

No niin! Kiinalaista naiskirjailijaa ei saatu luettavaksi vieläkään, mutta sentään vähän modernimpaa Kiinaa, eikä vain kulttuurivallankumouksen muisteluja! Näkymättömyysviitan päähenkilö Cui asuu Pekingissä ja tekee työkseen huippuluokan vahvistimia tosihifisteille. Työ on mielenkiintoista, mutta tuottaa vain niukan elannon. Vaimo jätti ja mies kaipaa edelleen vaimonsa perään. Kotina on siskon omistama asunto, jossa seinä on halki niin että talvella pohjoistuuli puhaltaa kylmästi sisään.

Tilanne käy hankalaksi, kun sisko uhkailee häädöllä: uusi kämppä pitäisi löytää, koska sisko haluaa asuntonsa omaan käyttöönsä. Onneksi aikaisemminkin rikkaita asiakkaita hankkinut ystävä osaa vinkata salaperäisestä asiakkaasta, joka haluaa aivan maailmanluokan äänentoiston. Tämä on kuitenkin tapaus, jossa pitää osata olla kyselemättä liikoja. Eikä siinä mitään – päähenkilöltämme löytyy kyllä ainekset huippuluokan hifikalustoon. Ehkä kaikki kääntyy parhain päin!

No, eihän se niin mene, tietenkään, ja lopputulos on varsin oiva pieni kirja. Näkymättömyysviittaa ei ole turhalla jaarittelulla pilattu, luin kirjan aika lailla yhdellä istumalla. Päähenkilöt kamppailut vetivät mukaansa. Hifimaailma tarjosi mainiot puitteet, klassista musiikkia sopii aina juhlistaa ja tietysti tuskailla ihmisiä, jotka pistävät suunnattomia summia hienoihin hifilaitteisiin ja kuuntelevat niillä sitten huonosti tuotettua tusinapoppia. Kirjan päähenkilö ei kestä rikkaita asiakkaitaan, mutta ei kyllä tule itsensäkään kanssa toimeen juuri sen paremmin.

Näkymättömyysviitta on hauska, se pistelee mukavasti piikkejä itseään täynnä oleviin intellektuelleihin ja rikkaisiin, jotka eivät tiedä mitä rahoillaan tekisivät. Hifilaitteiden yksityiskohtien kuvaamisessa on ihastuttavaa herkkyyttä ja Cui on päähenkilönä mukavan sympaattinen. Oikein miellyttävä kirja siis. Rauno Sainion käännös on taas oivallinen ja Tuomo Parikan elegantti kansitaide ansaitsee erillisen kiitoksen.