Olduvain rotko

Olduvain rotko tai Oldupairotko on Tansaniassa sijaitseva rotko, joka on yksi merkittävimpiä esihistoriallisen ajan kaivauskohteita. Sieltä on löydetty runsaasti fossiileja ja Olduvain rotkon löydökset tarjoavat maailman pisimmän katkeamattoman tiedon ihmisen evoluutiosta kahden miljoonan vuoden ajalta.    Ei siis ihme, että paikka on kiehtonut Jussi Hyväristä sen verran, että tuorein runokokoelma on saanut nimensä rotkolta. Tähänkin kokoelmaan on mahtunut melkoinen aikajänne ainesta, sieltä ihmiskunnan alkuhämäristä aina tähän päivään asti, sulassa sovussa ja sekamelskassa.    Minua Olduvain rotko ilahdutti. Tylsät runokokoelmat lipuvat ohitse suurempia jälkiä jättämättä, vaikka teksteistä jollain tasolla jotain pitäisi. Olduvain rotkon nielemä aines pisteli, tökki ja silitteli mennessään tavalla, joka jäi kiehtomaan.    Näissä runoissa on mukavaa syvyyttä, kun ammennetaan alkumyyteistä, esihistoriasta, raamatullisesta kuvastosta ja samalla ollaan kiinni tässä päivässä ja kommentoidaan maailman nykytilaa tavalla, joka ei ole aivan ilmeistä.    Nappaan sinut takajaloista ja syön, oi ratiseva kitiinipapu,  veres proteiinin lähde, sirraava sirkka!    Keskipäivä on täynnä siritystä, kun katoat paahdettuna kitaani,  puiden varjossa levätessä on omatunto puhdas.    Mutta silti meitä on liian monta, kun valtamerten ääriltä ja maan  käymme paratiisiin, asetumme taloksi:    olen itse sirraava sirkka kaiken kaluava  ja minun nimeni on Legioona    Hyväriseltä on aikaisemmin ilmestynyt runokokoelma Kurkistan kaivoon (Tammi 2006) ja lisäksi hän on tehnyt väitöskirjan musiikista Osip Mandelštamin runojen maailmankuvassa. Väitöskirja lienee vähän liikaa, mutta kaivoon aion ehdottomasti kurkistaa, sen verran hyvän vaikutuksen tämä kokoelma teki.