Onnin vauvaloruja

Eipä sovi unohtaa vauvoja kirjallisuuden parista! Saimme aikoinamme äitiyspakkauksessa oivallisen vauvojen lorukirjan ja tuli niitä jokunen muukin hankittua. Tuntuu kovin yksinkertaiselta, mutta on arvokasta, kun vauvoille tehdään kirjoja, joissa on kovat pahvisivut, selkeät ja värikkäät kuvat ja mukavia riimiloruja luettavaksi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.    Omaa tarvetta tällaiselle ei ole ollut enää vuosikausiin, mutta nyt kun ystävällä on vauva, hyvä vauvakirja oli tietysti ilmeinen lahjaidea. Valtaosa vauvakirjoista on kuitenkin suoraan sanottuna tylsän kaupallista tavaraa. Ei kai Muumeissa mitään vikaa ole, mutta jos haluaisi jotain muuta kuin samoja kaikkialta tuttuja kaupallisia brändejä, valikoima on kovin kapea.    Kapea, mutta ei kuitenkaan olematon! Kirjakaupasta löytyi onneksi Sanna Pelliccionin tekemä Onnin vauvaloruja -kirjan, joka onkin tismalleen sitä, mitä kaivattiin. Pelliccionin kuvitusjälki on hurmaavaa ja lorut ovat hauskoja. Henkilökohtaista lisäarvoa tuo se, että Onni-poika on  meille tuttu ja rakas: ensimmäiset Onni-pojasta kertovat kirjat ilmestyivät 2007, kun esikoisemme on syntynyt 2006. Sarjan alkupään kirjat tulivat siis aikoinaan hyvin tutuiksi.    Onkin ollut ilo seurata, miten tästä puuhakkaasta pienestä pallopäästä on kasvanut jonkunmoinen ilmiö, joka voi edelleen hyvin. Sanna Pelliccionikin on saanut äitiyslomalla alkaneesta lastenkirjailijan ja kuvittajan urasta itselleen kestävän uran. Tähän lorukirjaan hän on riimitellyt sopivan pöhköjä vauvarunoja ja kuvittanut ne tuttuun tyyliinsä selkeällä viivalla ja kauniilla väreillä.    Onnin vauvaloruja voi vaikuttaa kovin pieneltä ja yksinkertaiselta asialta, mutta tällaisetkin kirjat ovat erittäin tärkeitä ja usein suuresti rakastettuja. On mahtavaa, että saatavilla on kotimainen lorukirja, joka ei edusta jotain suurta kaupallista tuoteperhettä.