Pakoretki mestauslavalta

Pakohuoneita on nähty viime aikoina kirjamuodossa enenevässä määrin. Sinänsähän kyse ei ole uudesta ilmiöstä, vaan lähinnä vanhan ilmiön uudesta paketoimisesta: erilaisia puzzlekirjojahan on ollut iät ja ajat. Uutta on vain niiden tekeminen pakohuonekehyksessä.    Ensimmäisenä kotimaisena pakohuonekirjana markkinoille ennättää WSOY:n julkaisema Pakoretki mestauslavalta, jossa Roope Lipastin kirjoittamaan romaaniin yhdistyvät Getaway Gamesin pulmat. Parisataasivuisessa kirjassa on kaksitoista lukua, joista jokaisen päätteeksi on pulma, jonka ratkaisemalla pääsee tarinassa eteenpäin. Kyse ei siis ole pelkästä puzzlekirjasta, vaan luettavaa on aika lailla – niinkin paljon, että parhaimmillaan Pakoretki mestauslavalta on mielestäni yksin luettuna.    Tarina liittyy kuningas Kristianin 1520-luvulla toteuttamaan Tukholmaan verilöylyyn, jota lukija pääsee todistamaan lähietäisyydeltä. Lukijan nokkeluutta tarvitaan pelastamaan päähenkilö Petrus pulasta. Romaanina tämä ei ole huippua: juoni palvelee puzzleja, eikä tarinassa sinänsä ole kovin ihmeellisiä juonenkäänteitä. Rehevää ja ronskia kielenkäyttöä kylläkin! Naisten paikka on raiskattavana tai isorintaisena tavernanpitäjänä ja hirveän hauskaahan on, kun vanha juoppo munkki on niin lihava, että kapeassa salakäytävässä tulee ahdasta – ilmeisesti keskiaikaisen tarinan mukana tulevat väkisin keskiaikaiset asenteet.    Pulmapuoli oli enimmäkseen hauskaa pähkäiltävää. Pulmat ratkoo enimmäkseen kynällä ja paperilla. Yhden sivun kopioin, ettei tarvinnut kirjaan väritellä kuvioita ja toinen tehtävä olisi ollut tuntuvasti helpompi, jos olisi kopioinut sivun ja käytellyt vähän saksia. Yleisesti ottaen kirja on vaivatonta ratkoa niin, että se pysyy kierrätyskuntoisena, etenkin jos on kopiointimahdollisuus käytössä.    Pulmat olivat minun makuuni ihan sopivia. Ehkä vähän oltiin helpon puolella, mutta parempi pikkuisen helppo kuin liian vaikea. Olen aika kokenut pakohuonepelien pelaaja, joten noviiseille tässä on enemmän haastetta. Ensimmäiseksi kotimaiseksi teokseksi tämä ei ole lainkaan hullumpi. Pulmat ovat hauskoja ratkoa ja runsas tarina erottaa tämän esimerkiksi Pakohuonemysteeri-kirjoista. Jos sarja saa jatkoa, seuraavaan kirjaan sitten vähän vähemmän äijämäinen seikkailutarina, kiitos!