Parempi puolisko: Naisen geneettinen ylivertaisuus

Kirjan alaotsikko Naisten geneettinen ylivertaisuus kuulostaa heti lupaavalta. Niin se vain on, arvon miehet, että vaikka miehiä on perinteisesti pidetty vahvempana sukupuolena ja naisia heikompana astiana, totuus on armottomasti toinen. Miehet voittavat kiistatta, kun mitataan kykyä tuottaa voimaa paljon ja nopeasti, mutta siihenpä se sitten jää. Elämän todellisessa kestävyyslajissa naiset ovat ylivertaisia – ei tarvitse kuin katsoa satavuotiaiden ikäjakaumaa, niin asia tulee harvinaisen selväksi.

Tätä naisten ylivertaisuutta lääkäri ja tutkija Sharon Moalem kirjassaan kartoittaa. Taustalla on yksinkertainen ero geeneissä: tässä kirjassa puhuttaessa naisista tarkoitetaan niitä henkilöitä, joilla on XX-kromosomit. Tämä XX-pari on naisten huomattavien selviytymisetujen taustalla. Kun miehillä on vain yksi X-kromosomi, kaikki virheet siinä näkyvät heti. XX-kromosomisilla on aina varmuuskopio käytettävissään ja enemmän geneettistä vaihtelua tarjolla ja vaihteluhan on aina eduksi, kun on mahdollista valita kahdesta vaihtoehdosta parempi.

Moalem esittelee parillisten kromosomien vaikutuksia monilla eri osa-alueilla. Aivan kaikki ei sentään ole onnea ja auvoa: XX-kromosomisilla on esimerkiksi aivan ylivertainen immuunipuolustus (siinä määrin, että miehet tarvitsisivat monista naisilla hyvin toimivista rokotteista isommat annokset) ja kyky torjua syöpää, mutta se kostautuu sitten autoimmuunisairauksien yleisyytenä. Naisten voimakkaampi immuunipuolustusjärjestelmä kääntyy herkemmin omaa kehoa vastaan.

Parempi puolisko on aiheeltaan kiinnostava, mutta voisi rakenteeltaan olla vähän iskevämpikin. Lisäksi tässäkin kirjassa vähän tökkii kirjoittajan humblebrag-leveily kansainvälisen huippututkijan elämällään (“tämänkin oivalluksen sain loikoillessani Japanissa maailman parhaan omenapuun lehvien varjossa”). Asia kuitenkin toimii ja etenkin lopun viesti siitä, miten lääketieteellisen tutkimuksen pitäisi huomioida naisten ja miesten väliset erot voimakkaammin on ihmisten terveydelle elintärkeä. Samaa asiaahan tarjoili – huomattavasti iskevämmässä muodossa – Caroline Criado-PerezNäkymättömät naiset -kirjassaan.

Kiinnostava kirja yhtä kaikki ja omiaan herättämään lievää kateutta geneettisesti ylivertaisia XX-kromosomiparin kantajia kohtaan. Olisipa minullakin yhtä hyvät geenit kuin naisilla!