Pimeys

En pidä itseäni dekkarien ystävänä; on niitä silti tullut pitkälti toistasataa luettua. Uusia pohjoismaisia dekkareita olen lukenut hyvin nirsosti, ohitan ne kustantamojen kuvastoissakin ilman sen suurempaa ajatusta. Nyt tämä islantilaisen Ragnar Jónassonin läpimurtotrilogia on kerännyt sen verran paljon kiitosta ja kehua, että päätin ottaa sen luettavaksi.

Trilogian pääosassa on islantilainen poliisi Hulda Hermannsdóttir, joka tässä ensimmäisessä osassa on kuusikymppinen ja jäämässä pian eläkkeelle. Trilogia on rakennettu sillä tavalla ovelasti, että toinen osa Saari tapahtuu kymmenisen vuotta ennen tätä ensimmäistä osaa ja kolmas osa Sumu jatkaa ajassa vielä kymmenen vuotta taaemmas. Ensimmäisen kirjan luettuaan tietää siis, miten Huldan tarina päättyy.

Pimeydessä Hulda on tosiaan jäämässä eläkkeelle. Ei omasta tahdostaan; eräänä päivänä esimies vain ilmoittaa, että kahden viikon päästä on tulossa uusi nuorempi työntekijä, jolle Huldan toimistoa tarvitaan. Hulda voisikin jäädä oikeastaan saman tien eläkkeelle. Hulda ei kuitenkaan halua vielä lähteä, joten esimies antaa Huldan pöyhiä parin viikon ajan jotain vanhaa tapausta.

Hulda löytää tutkittavakseen vuoden takaisen kuolemantapauksen, joka kuitattiin itsemurhaksi, Huldan mielestä hutiloidun tutkinnan pohjalta ja perusteettomasti. Mutta ketäpä venäläisen naisen kuolema kiinnostaisi? Turvapaikanhakija, joka sai kielteisen päätöksen, totta kai hän tappoi itsensä. Huldan ei kuitenkaan tarvitse jututtaa kuin muutamaa naisen – Elenan – tuntenutta, kun on jokseenkin selvää, että Elena on murhattu.

Pimeys on todella napakan mittainen kirja. Näistä aineksista olisi kirjoittanut helposti monisatasivuisen teoksen, etenkin kun murhajuonen sivussa käsitellään Huldan elämää poliisilaitoksen ulkopuolella, muistellaan Huldan varhaislapsuutta ja onpa mukana parhaaseen skandidekkarityyliin nimettömiä ja pahaenteisiä välilukuja, joiden kertojan henkilöllisyyttä saa arvailla. Kaikki tämä on ahdettu alle 250 sivuun, ilman että kirja tuntuu erityisen kiireiseltä tai ahtaalta. Se on hurja saavutus se.

Nimi on istuva, ei tämä mikään mukava kirja ole. Pimeys on hyvin tiivistunnelmainen ja nopeasti etenevä tarina, jonka lopetus on kylmäävä ja koskettava. Hulda on sankarina traaginen ja kiinnostava, ja hänellä on takanaan paitsi onnistumisia poliisina, myös epäonnistumisia ja virheitä. Odotan suurella mielenkiinnolla, miten Ragnar Jónasson Huldan tarinaa sarjan myöhemmissä kirjoissa avaa.