Puhekuplia

Matkalla Kristian Blombergin runouden ytimeen seuraava etappi on esikoiskokoelma Puhekuplia. Se ilmestyi alun perin vuonna 2009. Esikoiskokoelmalle sopivasti takakansiteksti on rehvakkaan retrospektiivinen: “Puhekuplia on Blombergin koko elämän runoelma, jonka parissa hänen väsymätön luomisvoimansa askarteli varhaisista nuoruusvuosista vanhuuden viimeisiin aikoihin saakka.”    Puhekuplien sivuilla Blomberg leikittelee asetteluilla ja koristeluilla. Niitä puhekupliakin on ja sarjakuvaruutua, mutta myös viivoja, kuvioita, laatikoita – yksinkertaiset linjanvedot tuovat runoihin kiinnostavia uusia näkökulmia. Riehakkaimmillaan Blomberg on ”Kielisuudelma”-runossa, joka levittäytyy aukeamalle kirjoituskonefontilla aseteltuna ja rakenneltuna kokonaisuutena, täynnä sekalaisia ja ajatuksia herättäviä katkelmia. Visuaalisuutta riittää, mikä tekee kokoelmasta helpommin lähestyttävän – jos sisältö onkin vaikeaselkoista, ainakin asettelu ja ulkonäkö tarjoavat paljon ihmeteltävää.    Jo esikoiskokoelma Puhekuplat on hyvin kokeellista runoutta, kuten Blombergin muun tuotannon perusteella sopii odottaakin. Aivan Valokaaria- tai Kaikessa hiljaisuudessa -kokoelmien erinomaisuuden tasolle Puhekuplia ei yllä, mutta se esikoiselle suotakoon. Tässäkin on kokeilevan runouden ystävälle paljon hyvää ainesta, jota pohdiskella.