Rahat vai kolmipyörä

Olen elänyt elämästäni herkän vaiheen vuosituhannen vaihteessa. Siksi tuntuu jollain tapaa jopa loukkaavalta ajatus siitä, että luen 2002 julkaistua kokoelmaa kirjoituksia, enkä voi joidenkin kirjoitusten kohdalla kuin huokailla. Ihanko oikeasti joku ajatteli silloin noin?

No, onhan siitä jo 15 vuotta. “Kaikki rahat on lyöty vetoa sen puolesta, että nuoriso alkaa ihan sikana lähettää toisilleen kuvia puhelimitse. Saattaa alkaa. Toisaalta nuoriso voi lähettää insinöörille ja markkinamiehelle tekstiviestiklassikon: EVVK!”, tai “Kännykän olennaiset kommunikaatio-ominaisuudet voidaan integroida kaikkialle, missä niitä tarvitaan; jos halutaan laite kuvaamiseen ja kuvan välittämiseen, hankitaan kamera, johon on rakennettu sisään puhelin. Miksi ostaa puhelin, johon on ympätty jonkinlainen kamera tusinan muun laitteen ohella?”

Ja ennen kaikkea tämä: “En ole nähnyt lapsilla uutta kahdella peukalolla operoitavaa pelipuhelinta, enkä ole kuullut niiden tuota vonkuneen. Ehkä ne kokevat, että se ei hyödytä niitä.” Kun huutonaurultansa kykenee, voi todeta saaneensa ihan hyvän näkökulman siihen, miksi Nokialle kävi kuin kävi.

Mutta vakavasti – Rahat vai kolmipyörä on parhaimmillaan oivallista ajateltavaa, huonoimmillaan saa pohtia, miksi joku juttu on jaksettu kirjoittaa. No, jos on vaikka viikottainen kolumni, niin tuleehan sitä kirjoiteltua, mutta kaikkea ei kannata kirjaan koota. Joistain jutuista jäi puuttumaan pointti ja huumori.

Väinö Linnasta kertova Jätkäpojan linja, Aku Ankkaan pureutuva Uusi Jerusalem ja jumalallinen Omaksi kuvakseen ovat kuitenkin sen verran oivallisia tekstejä, että niiden vuoksi kokoelma kannatti lukea.