Raja

Tamperelaisen runoilijan ja muusikon Vesa Etelämäen toinen runokokoelma Raja muistuttaa jollain tapaa toista Poesian tämän vuoden julkaisua, Elina SallisenKehät-kokoelmaa. Molemmat ovat samalla tapaa fragmentaarista runoutta yksisanaisen teeman ympärillä: Sallisen kokoelma punoutui kehiksi, Etelämäki pohtii rajoja. Etelämäen teema välittyy sivuilta selkeämpänä.    Sallisen kokoelma ei minua sytyttänyt ja aika pienellä liekillä Rajakin sielussani kytee. Etelämäenkin teksti on samalla tavalla vähän etäälle jättävää ja vierauttavaa. Etelämäen aforistiikka puree kuitenkin hieman paremmin, huomaan kiinnittyväni säkeisiin vähän tiuhemmin.    Esimerkiksi sivuilta nousevat oksat miellyttävät: “Oksan ote metsästä muistuttaa toisinaan ruumiin otetta olemassaolosta.”, “Puun ympärillä eripituisten oksien yhteisöllinen kaaos.”, “Kun katkaisee oksasta uuden oksan, eikä ole enää varma onko se oksa”. Metsän ja ei-metsän raja; puun ja ei-puun raja. Nämä eivät ole ihmisten luomien asioiden välisiä selkeitä rajoja.    En siis täysin tähän ihastunut. Selkeämmän aiheensa ja yhtenäisemmän toteutuksensa vuoksi Raja asettuu kuitenkin toiselle puolelle jotain rajaa kuin Kehät. Tätä suosittelen varovaisesti, fragmenteista ja erilaisista rajauksista kiinnostuneille.