Saara ja naakka

Saara ei haluaisi mennä kouluun, koska koulusta ei ole mitään hyötyä. Kinastelu äidin kanssa kouluunmenosta päättyy kuitenkin nukkumaanmenoajan koittamiseen. Saara ei kuitenkaan mene kiltisti nukkumaan, vaan hiippailee tapaamaan naakkaystäväänsä, jonka avustuksella Saara päätyy - hupsista vain – suomalaiseen kartanoon 1700-luvulle.    Riikka-Maria Rosenberg on kirjoittanut aikaisemmin aikuisille 1600- ja 1700-luvun elämästä väitöskirjan, historiallisia romaaneja ja tietokirjoja. Aikakausi on siis hyvin hallussa. Kati Vuorennon kuvitus auttaa aikakauden tunnelman välittämisessä.    Jos faktat ovatkin ojennuksessa, valitettavasti tarina jättää vähän toivomisen varaa. Pikkuisen kepoiselta se nimittäin tuntuu, olkoonkin sitten lastenkirja. Tarinan isoin ristiriita ratkesi jotenkin aivan ohimennen ilman minkäänlaista osallistumista päähenkilöiltä. Vaikka tässä selvästi fantasian puolella ollaan puhuvien naakkojen ja aikamatkojen vuoksi, kartanossa vastaantullut puhuva hiiriperhe tuntui silti jotenkin vähän tarpeettomalta. Olisiko kartanon ihmisten ja kotieläinten elämään keskittyminen kuitenkin riittänyt?    Kirjassa tärkeiksi aiheiksi nostetaan tyttöjen koulunkäynti ja eläinten oikeudet. Molemmat ovat hyviä aiheita, vaikka vähän lattealta Saaran ”koska 1700-luvulla tytöt eivät välttämättä saaneet koulutusta, minä menen kyllä innolla kouluun”-mielenmuutos tuntuukin. Eläinten hyvinvoinnista välittäminen tuntuukin tässä painavammalta aiheelta.    Ulkoisesti Saara ja naakka on oikein soma kirja, valitettavasti sisältö ei sitten ihan samalle tasolle nouse.