Sängyssä tupakoimisen vaarat

Suomalaislukijat pääsivät tutustumaan argentiinalaiseen Mariana Enriqueziin ensin novellien myötä, kun WSOY julkaisi Mitä liekit meiltä veivät -kokoelman Sari Selanderin suomentamana. Argentiinan lähihistoriasta ammentavat kauhunovellit olivat vaikuttavia ja herättivät monen lukijan mielenkiinnon. Seuraavaksi Enriquezilta saatiin upea Yö kuuluu meille -romaani. Nyt on taas novellien vuoro.    Sängyssä tupakoimisen vaarat on Enriquezin ensimmäinen kokoelma ja ilmestyi alunperin vuonna 2009. Tekijän kyllä tunnistaa: näissä novelleissa käsitellään pitkälti samoja aineksia kuin toisen kokoelman novelleissa. On naispäähenkilöitä, argentiinalaisten slummien elämää, mustaa magiaa ja niin edelleen.    Ensimmäisessä novellissa kohdataan esimerkiksi pikkuenkeli, maasta kaivettu vainoaja, joka riivaa kertojaa vaatien tätä toteuttamaan tahtonsa. ”Tekojärven Neitsyt”-novellissa taas tyttöporukka ihastelee miehekästä Diegoa, joka kuitenkin seurustelee teinityttöjen ”aikuisen ystävän” Silvian kanssa. Porukka alkaa tehdä uimaretkiä tekojärvelle, jonne meneminen on vaarallista, ja lopulta vaarat toteutuvat häijyllä tavalla.    Goodreads-palvelun yhden tähden arvostelut tälle kokoelmalle ovat värikästä luettavaa. Yksi toistuva moite on se, että Enriquez lopettaa tarinansa kesken. Ymmärrän valituksen, vaikka asia ei minua haittakaan. Enriquez ei nimittäin tosiaankaan paketoi tarinoitaan siistiin nippuun ja solmi rusettia päälle. Osa novelleista on hyvinkin fragmentinomaisia ja päättyy kohtaan, josta moni muu kirjailija olisi vielä jatkanut. Tällaista keskeneräisyyttä ja loputtomuutta on siedettävä, jos Enriquezista haluaa nauttia.    Joitain lukijoita taas vaivaa se, miten Enriquez kuvaa nuorten naisten pakonomaista ja ahdistunutta seksuaalisuutta. Usein toistuvat kuvaukset rajusta masturboinnista, joka päättyy vasta veren virtaamiseen, ovat kieltämättä shokeeraavia. Myös graafisesti kuvattua kadulle ulostamista esiintyy useammassa novellissa ja kaikenlaista muutakin epämiellyttävää, kuten viittauksia pedofiliaan ja liian pitkälle meneviä fetissejä.    Eivät nämä Enriquezin novellit tosiaan mitään mukavaa tavaraa ole ja tyyli jakaa varmasti mielipiteitä sekä sisältönsä että käytettyjen kirjallisten keinojen osalta. Kokoelma siirtyy kuitenkin epämiellyttävästä tunnelmasta toiseen nopeasti. Novellit ovat melko lyhyitä, poislukien 60-sivuinen kadonneista teineistä kertova ”Teinien paluu”. Pidän Enriquezin kertojista, hän tavoittaa hyvin tyylin selostaa tapahtumia. “Ja siihen päättyi se jakso elämästämme, jolloin puhuimme vainajien kanssa”, päättyy kokoelman viimeinen novelli. Asia selvä!    Ilokseni huomasin, että Enriquezilta on tullut kolmaskin kokoelma vuonna 2024. Toivottavasti tämä Un lugar soleado para gente sombría eli ”Aurinkoinen paikka synkille ihmisille” saadaan suomeksikin. 

—
Argentinian Mariana Enriquez first captured the attention of Finnish readers with her short story collection “Things We Lost in the Fire,” translated by Sari Selander. Drawing from Argentina's recent history, these horror stories were impactful and intriguing. Enriquez's novel “Our Share of Night” was warmly received after this. Now, readers are treated once more to her short stories.

“Dangers of Smoking in Bed” is Enriquez's debut collection, originally published in 2009. The stories exhibit familiar themes: female protagonists, life in Argentinian slums, and black magic. In the opening story, we encounter a vengeful little angel exhumed from the ground, demanding the narrator's compliance. Another story, “The Virgin of the Artificial Lake,” follows a group of girls who admire the macho Diego, but their dangerous lake excursions with him lead to ominous consequences.

Reviews on Goodreads often criticize the collection for its abrupt endings, with some feeling that Enriquez leaves her stories incomplete. While this might be a legitimate concern for some, it doesn't detract from my enjoyment. Enriquez's stories are often fragmented, ending at points where other writers might continue. This open-endedness requires a tolerance from readers. Moreover, some readers are disturbed by her graphic depictions of compulsive female sexuality and other unsettling content like street defecation and references to paedophilia.
Enriquez's stories are certainly not pleasant, and they polarize opinions due to their content and narrative techniques. The collection swiftly transitions from one unsettling atmosphere to another, with stories generally being brief except for the 60-page “The Return of the Teenagers,” about missing teens. I appreciate Enriquez's narrators, as she skillfully captures the style of recounting events. To my delight, Enriquez's third collection, “A Sunny Place for Dark People,” was released in 2024. Hopefully, it will be available in Finnish soon.