Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Anni Sumari on runoilijana tuttu Mitta ja määrä -runokokoelmasta, joka tosin jo yli 25 vuoden takaa, ja toisaalta yhdysvaltalaisen runouden suomentajana. Enostonen kuvastosta bongattu uusi kokoelma oli siis syystä tutustumisen arvoinen. Jo sen nimi lumoaa: Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois. Kuinka voisi olla kiinnostumatta!    Olen lukenut paljon poesilaista vähäsanaista runoutta ja siihen verrattuna Sumarin vuolas proosarunous on tervetullutta vaihtelua. Sen aiheiden kirjo on runsas ja rikas, on runsaasti viittauksia hyvin monenlaisiin asioihin. Sumari versioi Dantea: “Keski-ikäisenäkin eksyin metsään, / hortoilin kauas tutuilta poluilta kuin / mieletön mä oisin...” Helvetin oppaaksi saadaan Virgiliuksen sijasta tosin François Villon. Myös Sheherazade käy kertomassa tarinaansa uudessa muodossa.    Kokoelman lopusta löytyy pitkä proosateksti, ”Sulla”. Se on Lucius Cornelius Sullan, maineikkaan roomalaisen sotapäällikön ja diktaattorin, kadonneet muistelmat. Sulla vetäytyi uransa loppupuolella maatilalleen kirjoittamaan muistelmiaan, jotka ovat sittemmin kadonneet. Sumari on kuvitellut 22 kirjaa kattavien perinpohjaisten muistelmien jatkoksi muutaman tiiviin sivun, joihin Sullan elämä kiteytyy. Roomalaisen sotapäällikön muistelmat, joissa pohditaan niin sodankäyntiä, roomalaista politiikkaa kuin guineamatoja, ovat yllättävä käänne runokokoelman lopussa, mutta kiehtova juttu kuitenkin.    Sumarin tekstissä on ilmaisuvoimaa, väriä ja rytmiä. Runot virtaavat hyvin ja niitä on ilo lukea. Tällainen vuolaampi, runsaampi runous on ilahduttavaa. Tätä olisi lukenut mieluusti pidemmältikin.