Sivistynyt ja miellyttävä ihminen

Eeva Turunen (s. 1983) on monen alan lahjakkuus, arkkitehti ja kirjailija, jonka esikoisteos Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2018. Palkittu esikoinen on vielä lukematta, vaikka nimensä ansiosta onkin mieleen jäänyt.    Nyt kun palaan Siltalan syksyn kuvastoon, on päivänselvää, miksi tämä päätyi varauslistalle: ”Eeva Turunen tekee uudella teoksellaan romaanitaiteelle saman kuin palkitulla esikoisteoksellaan Neiti U novellitaiteelle: taivuttaa sen täysin omakseen.” Kyllä tällaisella myyntipuheella kirjan varaa. Toki siinä kohtaa, kun kirja sitten saapui, olin jo unohtanut myyntipuheet, eikä teos mitenkään välittömästi enää houkutellutkaan lukemaan.    Vaan onneksi tartuin – kiitos vaimoni, joka luki kirjan ensin – sillä Sivistynyt ja miellyttävä ihminen nousee valmiiksi todella oivallisen kirjavuoden parhaimmistoon. Etten jopa sanoisi: se on vuoden hauskin kirja, vaikka pelaakin etevästi myös vaivaannuttavissa ja surullisissa tunnerekistereissä.    Kirjan päähenkilö, U, on arkkitehti, kuten ukkinsakin. Ukki on kuollut ja U setvii tämän jäämistöä, henkisesti ja fyysisesti. Siinä sivussa U puurtaa ison työprojektin parissa, koulukeskuksen suunnitteleminen vaatii voimavaroja enemmän kuin ahkerallakaan työntekijällä on antaa. Kärsijänä saa sitten olla ainakin oma parisuhde, ehkä vähän mielenterveyskin.    Ukki oli vanhan koulun gentlemanni, monin tavoin ansioitunut arkkitehti ja suunnittelija ja myös monessa mielessä menneen maailman mies arvoiltaan ja tavoiltaan. Ihan kaikkea U ei voi ukiltaan omaksua, mutta paljon on periytynyt. Ja tavaraa – sitähän riittää. Kun oma koti on niin täynnä ukilta perittyjä huonekaluja, ettei puoliso oikein tahdo mahtua sisään ja ukin kodista vyöryy vain tavaraa tsunamin lailla, mihin vetää raja?    U saa painiskella myös täydellisyydentavoittelun kanssa. On toki tärkeää, että on silmää yksityiskohdille ja halua tehdä asiat oikein ja hyvin, mutta missä kohtaa täydellisyydentavoittelu luiskahtaa mahdottoman puolelle? Sitäkin U saa pohdiskella koulukeskuksen – ja ukin uurnan ja hautajaisten – yksityiskohtia hioessaan.    Mutta vaikka Sivistynyt ja miellyttävä ihminen käsitteleekin isoja, raskaanpuoleisia asioita, se on samalla todella hauskaa luettavaa. U:n luonne piirtyy ukilta omaksutuista vanhanaikaisista ilmauksista ja puhetavoista, joista välittyy vaivattomasti juuri oikeanlainen tunnelma. Kirja on täynnä helmiä, joihin kiteytyy jotain sopivasti ylilyötyä.    Muodoltaan Sivistynyt ja miellyttävä ihminen ei ole ihan perusromaani. Turusella on näytelmäkirjailijan taustaa ja tämäkin tarina etenee paljon kepeän ja luontevan dialogin kantamana. Toisaalta kirjassa on paljon U:n varsin villiin laukkaan lähtevää päänsisäistä monologia ja tietenkin hurja paljous kaikenlaista materiaalia, jota ukin elämästä siilautuu. Kaiken yllä väreilee tietty epäilys, jonka minäkertoja kirjalle antaa; voiko kertojaan ylipäänsä luottaa. En luottaisi itse, ihan täysin.    Ihastuttava kirja, siis. Eeva Turusen esikoisteoksen lukemattomuus on paikattava ensi tilassa ja mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Turunen seuraavaksi keksii.