Supersäikeet

Kai Kajanderin esikoiskokoelma vuodelta 2014 tarttui kirjaston hyllystä matkaan kenties värikkään kantensa vuoksi. Kansi on kiinnostavan näköinen. Kajander valittiin Nuori Voima -lehden parhaiden debytanttien joukkoon vuonna 2011, mutta näyttäisi siltä, että ainakin julkaistu kirjallinen ura jäi tähän esikoiskokoelmaan.    Supersäikeiden ensimmäinen, nimetön osio tuo mieleen poesialaiset fragmentaarikot, tekstissä on samaa sirpaleisuutta. Vaan siinä missä joku Tennilä asemoi aukeamalle niukasti ajatuksia, Supersäikeiden sivut ovat täynnä säkeitä, jotka ovat osin irrallisia fragmentteja, osin muodostavat isompia kokonaisuuksia. Lukija jää siis melkoisen ajatusvyöryn alle. Osa huomioista on oivaltavia, osa taas tuntuu kovin latteilta.    Kajander ammentaa monenlaisista rekistereistä ja yhdistelee erilaista ainesta levottomasti. Tavara on heitetty blenderiin, pyöräytetty muutaman kerran ja katsottu, miten se asettuu. Etenkin ”Sadan prosentin yksinäisyys”-osiossa on flarf-vaikutteita, epämääräisiä internetviittauksia ja sitaatinomaisia säkeitä. “Älä klikkaa jos tekee helposti häijyä.” Internetiin viittaa jo nimessään osio ”Internet näkee unen”, jossa ollaan enkeleiden, indigolapsien ja reptiliaanien äärellä. 

Tarjoan puolialastomalle miehelle maihinnousukenkiä.

Hän kertoo syntyneensä juuri kun å-kirjain tuli Norjassa pakolliseksi. 

Supersäikeet