Suuren metsän reunassa

Tähän kirjaan tartuin täysin ulkokirjallisista syistä. Teen kirjallista maahaastetta, jossa pyrin lukemaan eri maista kotoisin olevien kirjailijoiden kirjoja. Listalleni kelpaavat myös kirjat, jotka sijoittuvat eri maihin, koska on monia maita, joita on muuten vaikea suorittaa. Georgia puuttui listaltani täysin, joten Leo Vardiashvilin kansainvälinen bestseller Suuren metsän reunassa pääsi siksi lukulistalleni. Uusi maa maahaasteeseen on aina iloinen asia; kun listalla on jo yli 80 maata, uusia tulee vastain harvoin.    Georgialla on maana pitkä historia. Sen lähihistoria on verinen ja sekava: 1990-luvulla Neuvostoliiton romahdettua Georgiassa käytiin valtataisteluja. Sittemmin tilanne on asettunut, mutta maa oli vasta otsikoissa venäläistyylisten lakimuutostensa kanssa. Tilanne Abhasian ja Etelä-Ossetian suhteen on myös edelleen epämääräinen. Kaiken tämän seurauksena georgialaisia on muuttanut paljon ulkomaille. Niin tekivät myös Leo Vardiashvilin perhe ja tämän kirjan henkilöt.    Suuren metsän reunassa kertoo georgilaisesta Sulidzesin perheestä, joka joutuu jättämään maan sisällissodan puhjettua. ”Sota näet vie voiton miltei kaikesta. Arkihuolet unohtunuvat, kun kotikadulla ryhdytään räiskimään AK-47-sarjoja.” Koko perhe ei kuitenkaan päässyt matkaan: uuteen elämään Lontooseen pääsivät vain isä Irakli ja veljekset Sandro ja Saba. Perheen äiti Eka jäi taakse: rahat eivät riittäneet, eikä Ekalla ollut edes passia. Niinpä menneisyys jää vaivaamaan monellakin tapaa. Lupaus perheen yhdistämisestä roikkuu ilmassa, kunnes eräänä päivänä Georgiasta soitetaan ja kerrotaan Ekan kuolleen.    Isä Irakli lähtee lopulta takaisin Georgiaan. Ensin Irakli tutkii Tbilisiin meneviä lentoja, sitten ostaa pari kertaa lipun käyttämättä sitä, sitten käy lentokentälläkin kääntymässä. Lopulta hän saa koottua rohkeutensa ja matkustaa Tbilisiin. Pojat saavat muutaman yhteydenodon, sitten viestit alkavat harveta ja lopulta isä lähettää viimeisen viestinsä, jossa hän kertoo, että hänen on paettava ja kieltää poikiaan seuraamasta hänen jälkiään. Pojat tekevät jotain mitä voivat Lontoosta käsin, mutta Sandro lähtee sitten Georgiaan isän perään.    Ei kestä pitkään kun Sandrokin katoaa. Saballe ei jää muita mahdollisuuksia kuin seurata perässä. Matkan varrella happaman näköinen nahkatakkimies kehottaa Sabaa olemaan matkustamatta Tbilisiin: “Tbilisi ei sovi teille. Löydätte sieltä vain vaikeuksia, ystävä hyvä. Kääntykää takaisin, palatkaa kotiin.” Saba ei tietenkään noudata miehen neuvoa, mutta vaikeuksia, totta tosiaan, niitä Georgia tarjoaa hänelle täysin palkein.    Onneksi tarjolla on myös yllättävää apua. Lentokentältä Saba saa taksikuskikseen Nodarin, jonka luotettava GAZ Volga on ehkä 50 vuotta vanha, mutta toimittaa kyllä matkustajan perille. Nodar houkuttelee Saban asumaan kotiinsa hotellin sijasta ja hänestä tuleekin Saballe arvokas apulainen Georgiassa tehtäviin tutkimuksiin. Nämä tutkimukset vievät lopulta Saban ja Nodarin äärirajoille, monessakin mielessä.    Suuren metsän reunassa on hurja kirja. Siinä tapahtuu kaikennäköistä. Osan voinet kuvitella: millaista entisissä neuvostotasavalloissa nyt on, etenkin niissä vähän köyhemmissä ja syrjäisemmissä. Niissä, joissa vallasta on taisteltu sisällissodissa ja joissa Venäjän kanssa on sodittu alueiden hallinnasta. Saban ja Nodarin tie vie lopulta Etelä-Ossetiaankin. Ihmisten julmuus toisiaan kohtaan ja se, miten sivulliset saavat aina kärsiä sotilaiden kohdatessa, tulee hyvin selväksi tästä kirjasta. Toisaalta myös ihmisten sinnikkyys ja halu uhrautua rakkaidensa puolesta – on tässä kirjassa kaiken rujon ja karun keskellä paljon kaunistakin. Georgiakin vaikuttaa kiinnostavalta ristiriitojen maalta.    Georgialaista kirjallisuutta suomennetaan kovin vähän. Tässä kohtaa on auttanut, että Vardashvili on kirjoittanut englanniksi ja teos on noussut kansainväliseksi menestykseksi. Georgiaa osaavia suomentajia lienee vähänlaisesti; nyt kääntäjä on ollut paljon helpompi löytää. Juha Ahokas on tehnyt oivaa työtä. Jos teet maahaastetta tai epätavalliset tapahtumapaikat kiinnostavat muuten vain, tässä on oiva kirja kirjalliseen matkailuun. Myös pakolaisuuteen ja juuriltaan revityksi tulemiseen liittyvät kysymykset ovat nykymaailmassa kovin ajankohtaisia ja tärkeitä, ja niitäkin tämä kirja käsittelee hienosti. Suuren metsän reunassa on toki lukemisen arvoinen mielenkiintoisena kirjallisuutena, ei vain eksoottisen tapahtumaympäristönä tai tärkeän aiheensa vuoksi. 

—

I picked up this book for non-literary reasons. I'm participating in a literary world challenge where I aim to read books by authors from various countries. Georgia was missing from my list, so Leo Vardiashvili's international bestseller “Hard By a Great Forest” made it onto my reading list. Adding a new country to the challenge is always a joy; with over 80 countries already, new additions are rare.

Georgia has a long history and a tumultuous recent past. Following the collapse of the Soviet Union in the 1990s, Georgia experienced power struggles and conflicts. Many Georgians emigrated, including Leo Vardiashvili's family and the characters in this book. “Hard By a Great Forest” follows the Sulidzes family fleeing Georgia during the Civil War. Only the father, Irakli, and his sons, Sandro and Saba, make it to London, while the mother, Eka, stays behind due to a lack of funds and a passport. The promise of reuniting the family looms until news of Eka's death arrives.

Irakli eventually returns to Georgia. After several hesitant attempts, he flies to Tbilisi, sends a few messages to his sons, and then goes silent, warning them not to follow him. Sandro decides to go after him, followed by Saba when Sandro also disappears. Despite warnings of trouble in Tbilisi, Saba persists and finds unexpected help from a taxi driver named Nodar. Together, they delve into dangerous investigations that push them to their limits.
The book is intense, depicting the harsh realities of post-Soviet states, especially those plagued by internal and external conflicts. It highlights both human cruelty and resilience and the sacrifices made for loved ones. Georgia emerges as a land of contradictions.
Little Georgian literature has been translated into Finnish. Vardiashvili wrote in English, making it easier to translate and thus reaching international success. Juha Ahokas has done an excellent job translating. This book is a great choice for those interested in a literary world challenge or unconventional settings. It also addresses timely issues of displacement and uprooted lives, making it a valuable read beyond its exotic setting and important themes.