Synkkä metsä

Synkkä metsä sai odottaa vuoroaan pitkään, ensin kirjastossa, sitten omassa hyllyssä. Välttelin mieskirjailijoita ja onhan tämä aika järkäle ja ehkä vähän unohtui jo, mitä hyvää ensimmäisessä osassa oli. Sitten tartuin ja luin ja, no, kannatti.

Antamani neljä tähteä tulevat yksinomaan kirjan ideoille. Tässä on paljon yhteistä Arthur C. Clarken ja Isaac Asimovin kaltaisten nimien kanssa, uudemmista kirjoittajista lähin vertauskohde on varmaan Stephen Baxter. Kukaan näistä esikuvista ei ole erityisen tunnettu vahvoista henkilöistään, eikä Liu Cixin myöskään sillä osastolla loista.

Etenkin naisten kohdalla tilanne on kamala. Liu Cixinille – näin näin väitettävän Cixinin itsensä sanoneen – henkilöiden sukupuolella ei ole merkitystä, ne vain palvelevat tarinan tarkoitusperiä. Niinpä aivan kaikki merkittävät henkilöt tarinassa ovat siis miehiä ja naisista kirjoitetaan hyvin ankeasti. Joo morjes, nykyaika kutsuu, Cixin on pitkälti juuri sellainen tunkkainen äijäkirjailija, joita olen viime aikoina onnistuneesti enimmäkseen välttänyt ja jos tämä asia on herkkä kohta, Synkkä metsä kannattaa jättää lukematta (ja sarjan kolmas osa on tässä suhteessa kuulemma vielä pahempi, mikäli se on ylipäänsä mahdollista).

Mutta tässä tapauksessa sanon kuitenkin, että kannattaa silti lukea ja unohtaa ne henkilöt. Henkilöitä on muutenkin vähän vaikea erottaa välillä toisistaan, osin tottumattomuudesta kiinalaisiin nimiin, osin siksi että henkilöillä on perin vähän minkäänlaista luonnetta. Kirjan ideapuoli on sen verran villiä lentoa, että Synkkä metsä on jo sillä kiinnostava ja lukemisen arvoinen. Juoni on sillä tavalla reipasta lentoa, että en tiedä kestääkö se lähempää tarkastelua, mutta jo vain tämä pyörittelee mielenkiintoisia näkökulmia Fermin paradoksiin ja avaruuden sivilisaatioiden vuorovaikutukseen kuvatessaan ihmisten ja trisolarilaisten vuorovaikutusta.

Parasta scifiä ikinä? Tuskin. Parasta scifiä just nyt? Epäilen. Kiinnostavaa ideoiden pallottelua scifin suurten nimien hengessä? Totta tosiaan ja sellaista lukevalle Muistoja planeetta maasta -sarja on lukemisen arvoinen, kunhan vähän siristelee silmiään pahimman seksismin kohdalla.