Texas, sakset

Harry Salmenniemen toinen runokokoelma Texas, sakset on runokokoelmaksi poikkeuksellinen. Kirjastosta lainaamani kappale on teoksen kolmatta painosta! Se ei ole aivan tavanomaista. Teos voitti Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2011.    Tyyliltään Texas, sakset on avantgardistinen; se edustaa ainakin jossain määrin internetin syövereistä kaivettua flarf-runoutta, jossa yhdistellään kaikenlaista sekalaista materiaalia välittämättä liiemmin hyvän maun tai totutun estetiikan kaltaisista pikkuseikoista. Texas, sakset on syönyt sisäänsä ainakin uutisia, internet-hakuja, Beowulfia, mielialalääkkeitä ja kirjallisuustiedettä.    Kokonaisuus on myös tavallista runokokoelmaa laajempi: kirjassa on päälle 200 sivua. Luettavaa riittää, tämä vuoristorata-ajelu ei pääty ihan heti. Matkan varrella on onneksi runsaasti vaihtelua, kokoelmassa on erilaisia osioita, eikä kaikki ole samaa tasaista massaa.    Teos on myös visuaalisesti hyvin kiinnostava. Sen ulkoasu on Markus Pyörälän käsialaa. Kirjasta voi avata minkä tahansa aukeaman ja löytää ilahduttavan sekamelskan säkeitä aseteltuna sivulle näennäistä miten sattuu. Erilaisten kirjasintyyppien ja asetteluiden merkityksiä voi lukiessaan pohtia, tulematta niistä välttämättä sen viisaammaksi.    Avantgarde jakaa luonnollisesti mielipiteitä, mutta Texas, sakset on palkittu ja esimerkiksi GoodReadsissa kaikki kirjoitetut arviot ovat myönteisiä. Ehkäpä siinä näkyy valikoituminen; harva, jolle avantgarde on täysin vierasta viitsii tätä kovin pitkälle lukea, saati sitten vaivautuu GoodReadsiin arvioimaan.    Itse nautin tästä siinä määrin, että pitääpä vallan harkita,  josko etsisi jostain kappaleen omaankin hyllyyn. Tähän sekametelisoppaan voisi nimittäin palata uudemmankin kerran, näin runsasta kokoelmaa ei mitenkään ammenna tyhjiin yhdellä lukukerralla. Tässä on nokkeluutta, oivallusta, kantaaottavuutta ja hauskuutta; Texas, sakset herättää uteliaasti pohtimaan, mistä kaikkialta sen aines on haalittu. Näiden tunteiden äärellä on mukava olla.