Tilavuuden laskemisesta II

Tanskalaisen Solvej Ballen seitsenosainen Tilavuuden laskemisesta -sarja on edennyt toiseen osaansa. Ensimmäisessä osassa tutustuimme antiikkikirjojen parissa työskentelevään Tara Selteriin, joka on Pariisissa työmatkalla marraskuun 18. päivä. Päivän piti olla tavallinen: kirjojen hankkimista, ystävien tapaamista, seuraavana päivänä vielä töitä ja sitten paluu kotiin. Taralle marraskuun 19. päivä ei kuitenkaan koskaan koita, vaan hän herää aina samaan aamuun.    Ensimmäisessä kirjassa tutustuttiin aikasilmukan sääntöihin. Osa asioista nollautuu, osa ei. Tara pystyy liikkumaan muualle, hänen ei ole pakko herätä aina samasta paikasta. Lähellä pysyvät esineet pysyvät mukana, kauemmas jääneet palautuvat paikoilleen. Taran syömä ruoka kuluu: paikoillaan pysyessään hän on hirviö, joka pikkuhiljaa tyhjentää maailmasta ruokaa.    Toisen kirjan alussa Tara on viettänyt aikasilmukassa jo vuoden. Ikuinen syksy alkaa kyllästyttää, joten Tara lähtee matkustamaan kohti pohjoista kokeakseen talvisempia oloja – onhan marraskuu kääntymässä Taran mielessä joulukuuksi ja syksyn pitäisi vaihtua talveksi. Keväämmällä Tara taas ottaa suunnan etelämmäs, etsiessään ikuisesta marraskuusta keväisempiä olosuhteita. Tämä vuodenaikojen jahtaaminen on toisen osan ydintä.    Kirjan takakansi kannattaa jättää lukematta. Ensinnäkin se tekee vähän tarpeettomia juonipaljastuksia ja lisäksi ne ovat oikeastaan kolmososan juonipaljastuksia, eivätkä erityisemmin koske tätä kakkososaa. Harvoin joutuu harmittelemaan takakansitekstejä, mutta tämä oli Kosmokselta pohjanoteeraus.    Takakannesta viis, sarja jatkuu vahvana ja Sanna Mannisen suomennos on edelleen toimivaa ja uskottavaa päiväkirjatekstiä. Odotan mielenkiinnolla, miten kirjan idea kantaa kaikki seitsemän osaa, mutta ainakin kolmososaan jatkan erittäin suurella mielenkiinnolla.

—

Solvej Balle's seven-part series On the Calculation of Volume reaches its second instalment. In the first book, we met Tara Selter, who works with antique books and is on a work trip to Paris on 18th November. What should have been an ordinary day turns strange when Tara finds herself trapped in a time loop, endlessly reliving the same day.

The first book set out the rules of the loop: some things reset, others don't. Tara can move to different places, and objects near her stay, while those far away return to their original positions. The food she consumes depletes, turning her into a silent devourer of the world's resources.
By the second book, Tara has spent a year in the loop. Growing tired of perpetual autumn, she travels north in search of winter and later heads south, hoping to find a glimpse of spring. This pursuit of changing seasons is central to the story.
The series remains compelling, and Sanna Manninen's translation captures the diary-like prose with authenticity. I'm curious to see how the concept unfolds over seven books, but I'm eagerly anticipating the third instalment.