Tilly ja kadonneiden satujen arvoitus

Tillyn seikkailut kirjojen maailmassa alkoivat Tilly ja kirjamatkaajat -kirjassa, jossa Tilly sai tietää olevansa kirjamatkaaja. Hän pystyy herättämään lempikirjojensa henkilöt eloon ja voi sukeltaa kirjojen tapahtumien keskelle. Kirjamatkailu osoittautui kuitenkin myös mahdollisesti vaaralliseksi.

Tällä kertaa kirjamatkaajien maailmassa kuohuu. Englannin Salakirjasto, joka hallitsee kirjamatkailua, on päättänyt hyllyttää Tillyn ystävän Amelian johtajan paikalta edellisen kirjan tapahtumien johdosta, ja tilalle valitaan uusi johtaja. Kuinkas ollakaan, uusi johtaja ei ole mikään mukava mies, vaan vaikuttaa melkoiselta vallanhaluiselta ketkulta, joka haluaa kontrolloida ja säädellä kirjamatkailua hämäräperäisistä syistä.

Tillyn isovanhemmat ovat syystäkin tuohduksissaan ja mummo pääsee luennoimaan siitä, kuinka pelko ajaa ihmiset toisaalta aiheettomaan vihaan ja toisaalta noudattamaan käskyjä, joita pitäisi ennemmin kyseenalaistaa. Aina ajankohtaista yhteiskunnallista kommentaaria siis!

Varsinaiset seikkailut sijoittuvat kuitenkin Pariisiin, jonne Tilly ja Oskar matkaavat vierailemaan Oskarin luona. Mummo vannottaa lapsia olemaan kirjamatkailematta, eikä varsinkaan epäluotettaviin satuihin – koska saduillahan ei ole selkeää lähdeteosta ja yhtä varmaa olomuotoa – pidä missään nimessä mennä. Kenellekään ei liene yllätys, mitä lapset Pariisissa tekevät.

Siinä missä edellinen osa oli selvästi kokonaisempi teos, tämä on taas hyvinkin selvästi sarjan väliosa. Asioita ei liiemmin selitellä, eli jos edellistä osaa ei ole lukenut, on luultavasti pihalla kuin lintulauta, ja toisaalta tapahtumat jäävät aivan kesken, loppu ei oikeastaan paketoi juuri mitään, vaan jättää lukijan odottamaan seuraavaa osaa.

Tarina on kuitenkin edelleen vetävä, helppolukuinen ja kaikille kirjoista ja lukemisesta kiinnostuneille lapsille varmasti mielenkiintoinen ja houkutteleva. Seuraavaa osaa odotellessa!