Toiseuden synty

Toiseuden synty on pieni teos, alle sata sivua varsinaista asiaa ja sekin valtavan kokoisella kirjasimella. Silti tekstissä on paljon asiaa. Morrisonin Harvardissa pitämien Norton-luentojen pohjalta syntynyt esseeteos käsittelee syrjinnän syntymistä ja sitä, miten syrjintää ylläpidetään. Morrison on tutkaillut aihetta omassa tuotannossaan monista eri näkökulmista neljänkymmenen vuoden ajan.

Kirja käsittelee ihonväriä, rasismia ja kolorismia. Suomessa heikommin tunnettu kolorismi on vielä yksityiskohtaisempaa rasismia: se on ajatus siitä, että mitä tummempi ihmisen ihonväri on, sitä vähemmän inhimillinen tämä on. Morrison pohtii ihonvärin esiintymistä kirjallisuudessa ja kertoo, miten on joissain omissa teoksissaan koittanut häivyttää ihonväriä täysin – lukijoiden ja kustannustoimittajien hämmennykseksi.

Morrison puhuu myös muuttoliikkeistä. Suurimmaksi osaksi nykyiset suuret muuttoliikkeet ovat kolonisoitujen ihmisten matkoja kolonisoijien maille. Tämä muuttoliike luo painetta, joka horjuttaa asioiden järjestystä, saa ihmiset takertumaan omiin kulttuureihinsa ja torjumaan toisia. “Ennen kaikkea paine saa ihmiset kieltämään meistä kaikista löytyvän muukalaisen ja vastustamaan viimeiseen saakka yhtäläisyyksiä ihmisten välille”, sanoo Morrison, ja tuo mieleen juuri kuuntelemani Rutger Bregmanin ihmisten hyvyyttä käsittelevässä haastattelussa mainitseman kontaktiteorian, jonka mukaan erilaisten ihmisryhmien väliset kontaktit ja yhteydet ovat mitä parhain tapa torjua muukalaisvihaa, eri ihmisryhmien segregaatiota ja rasismia (ja rasistinen rakennehan nimenomaan pyrkii erottamaan eri ihmisryhmiä, koska viholliskuvia on helpompi ylläpitää, kun ei näe konkreettisesti, miten ne Toiset ovat itse asiassa ihan tavallisia ihmisiä tavallisine ongelmineen).

Toiseuden synty on hieno kirja: on hienoa, kun kokenut ja pitkän uran tehnyt mestari tiivistää ajatuksiaan ja kokemustaan ytimekkääseen muotoon. Teoksen esipuheen on laatinut Ta-Nehisi Coates ja sen ovat suomentaneet Koko Hubara ja Astrid Swan. Lopussa suomentajat avaavat kielenkäyttöä ja sanavalintoja. Se on hyvä, koska tämä on aihe, jota käsittelevä sanasto on elävää ja muutoksessa, joten valintoja on hyvä perustella ja avata lukijoiden sivistämisen vuoksi. Kun on sanoja, joilla asioista voi puhua, asioiden on mahdollista muuttua.