Tolkienin tulkkina — Tarina Sormusten herran suomentamisesta

Kersti Juvan parin vuoden takainen Löytöretki suomeen oli todellinen elämys, upea sukellus kääntämisen maailmaan. Tolkienin tulkkina : Tarina Sormusten Herran suomentamisesta jatkaa saman aiheen parissa, nyt vain keskittyen Juvan uran merkittävimpään käännöstyöhön.

Tämä onkin jälleen oiva osoitus siitä, miten sattumanvaraisia ihmisten elämänpolut lopulta ovat. Ei Kersti Juvasta pitänyt mitään kääntäjää tulla! Hän opiskeli suomen kieltä aikomuksenaan tulla äidinkielenopettajaksi, mutta sattuma tutustutti hänet opiskeluaikaisissa queer-bileissä kirjailija Eila Pennaseen (joka liikkui niissä piireissä poikansa seurassa). Pennanen murehti tulevan kääntäjäkurssinsa osallistujamäärää ja houkutteli Kersti Juvan kurssille (Juvan mukana kurssille tuli myös tämän opiskelukaveri Kristiina Rikman, toinen aivan erinomainen suomentaja!).

Siitä se sitten alkoi ja kun Eila Pennanen lupautui tekemään Tarua Sormusten Herrasta, vaikka oikeastaan halusi kirjoittaa jatkoa Himmun rakkauksille, Kersti Juva pääsi aloittelevana kääntäjänä ja vailla sen kummempia englanninopintoja suomentamaan merkkiteosta. Käänteet ovat kiehtovia!

Juva sai sattumalta käsiinsä 50 sivua käännöksen käsikirjoitusta, jossa on korjausmerkintöjä häneltä itseltään ja Eila Pennaselta. Vertailemalla julkaistuun tekstiin nähdään vielä kustannustoimittaja Alice Martinin kädenjälkeä. Tämän käsikirjoituksen lähempi tarkastelu valottaa mestarin ja kisällin suhdetta ja näyttää millaisia korjauksia Pennanen Juvan tekstiin teki. Sen verran hyvää jälkeä Juva teki, että kirjan kolmannen osan hän käänsi jo itsenäisesti ilman Pennasen syynäystä.

Juva esittelee myös teoksen eri rekistereitä, miten puhuu hobittirahvas, herrashobitit ja hienostuneet haltiat, miten erilaiset kerronnan ja kuvailun tyylit näkyvät tekstissä ja miten ne on oikein saatu suomen kielelle sovitettua. Sen jälkeen sukelletaan vielä lopuksi nimistöön, josta onkin puhuttu paljon ja josta Juvaa on paljon kiiteltykin. Juva esittelee ratkaisujaan ja toteaa myös monessa kohtaa menneensä hieman metsään erilaista syistä, milloin väärinymmärrysten, milloin huolimattomuuden vuoksi.

Kirja on oikein mielenkiintoinen. Voin suositella sitä kaikille kääntämisestä kiinnostuneille; aivan yhtä verraton se ei ole kuin Löytöretki suomeen, mutta kyllä tämäkin kirja avaa kääntämisen prosessia ansiokkaasti. Lopun syväsukellus nimien maailmaan on takuuvarmasti puuduttavaa luettavaa muille kuin Tolkien-faneille. Tolkien-faneille kirja on tietysti pakollista luettavaa, sillä varauksella että Juva kritisoi kirjassa käännöksiään – Juva toivoo, etteivät lukijat loukkaannu heille mahdollisesti rakkaaseen tekstiin kohdistuvasta kritiikistä. Vaan eiköhän tekijällä ole kaikki oikeus tarkastella omaa kädenjälkeään kriittisesti näin lähes 50 vuotta myöhemmin.