Tulikärpäsiä Tammelan yllä

Leena Kellosalo on monipuolinen taiteen alan toimija: näyttelijä, runoilija, kriitikko, äänikirjojen lukija ja mitä lie muuta. Tämä Tulikärpäsiä Tammelan yllä on kolmas runokokoelma, kaikki kolme Ntamolta. Kokoelmat ovat keränneet kehuja, niin tämä tuoreinkin, ja niinpä minäkin siihen tartuin.

Nimen Tammela viittaa Tampereelle ja tamperelaismaisemissa liikutaan. Runojen aika on enimmäkseen jossain sodanjälkeisissä vuosissa: talvisotaa muistellaan ja runominän naapuri Anni kaipailee yhä Elistään rintamalta kotiin. Kuvasto on muutenkin viehättävän vanhanaikaista. Ja nimenomaan kuvasto: nämä runot ovat kuviltaan hyvin voimakkaita ja selkeitä.

Äiti pöyhii rautahangolla hiillosta
nostattaa uuninsisäisen asteroidisateen
muistaa kranaattien räiskeen ja maankuoren tärinän
Elisenvaaran asemalla

“Koko maailma tuoksuu kärventyviltä silakoilta valurautapannulla / kun terveydenhoitovirkailija antaa tappouhkauksen Annin kaupunkikanalle”

Juha Tammenpään