Tuntemattoman planeetan unia

Runokokoelma Tuntemattoman planeetan unia kantaa huolta ihmisen ja planeetan tilasta, kertoo takakansi, ja tällaiseen kuvastoon uppoudutaan heti kokoelman ensimmäisessä runossa, maalailemaan maailmanlopun ennustuksia. Itse runot ovat runsassanaista proosarunoutta, pitkiä kappaleita tasalevyistä tekstiä. Valittu tyyli näyttää sivuilla vähän tylsältä ja jopa luotaantyöntävältä, mutta kun tekstiä lukee, siitä avautuu kiehtovia ajatuksia. Tähän pitää siis sukeltaa.

Viet postia halki kaupungin katuverkoston. Tässä ajassa meitä uhkaa merenpinnan nousu, helleaalto, jäätävä pakkasviima. Lopulta talvea ei enää ole. Sinussa soi sukupolvien äänten kuoro, ne kehtolaulut maailmamme tuulisilla vuorilla, maan reunalla. Veden mielialavaihtelut jokaisen ihmisen kehossa, herään trooppiseen myrskyyn. Olet uneksinut elämänkaaren, kun hiuksesi kasvavat pitkiksi, kietoutuvat unihahmoihin. Ilmaston lämpenemisen kohtalonvuodet, pelko kieltää toisilta silmien eteen valaistun kuvan. Tulevaisuus on nyt, ennen kuin kadotamme sen. Mehiläiset elävät laatikkomaisissa mehiläiskennotaloissa, viimeiset hetket luoda vakaa yhteiskunta, herättää pölyttäjät ja päättäjät.

Johanna Ikosen

Tuntemattoman planeetan unia