Uskollinen naapuri

Tämä japanilainen dekkari tuli monien kehujen saattelemana, eikä tuottanut pettymystä. Rikos on selvä alusta lähtien: ex-mies on vainonnut Yasukoa aikaisemmin ja ilmestyy taas kiusaksi. Tällä kertaa tapaamisesta seuraa käsikähmää, jonka seurauksena ex-mies on kertakaikkisen entinen ja hengetön. Äidillä ja teini-ikäisellä tyttärellä on nyt käsissään aika iso ongelma. Kummankin kädet ovat veressä.

Asiaan tulee yllättävä apu naapurista. Viereisessä asunnossa asuva matematiikanopettaja ilmaantuu saman tien paikalle tarjoamaan apuaan. Tilanne on ikävä, mutta ei suinkaan mahdoton ratkaista. Naapurin avulla Yasukolle ja tyttärelle luodaan vedenpitävä alibi ja mies huolehtii ruumiin hävittämisestä. Naapuri – joka on ehkä vähän ihastunut Yasukoon, ainakin hän käy joka päivä ostamassa Yasukon työpaikalta itselleen lounasrasian – on varsin fiksu kaveri, joten hän saa aikaiseksi todella hyvän suunnitelman. Yasukon on tyttärensä kanssa vain noudatettava ohjeita.

Poliisit tuntuvatkin olevan aivan hakoteillä. Valitettavasti tapausta tutkivalla etsivällä Kusanagilla on yhtä lailla fiksu ystävä, naapurin yliopistoajoiltaan tunteva fysiikan professori Yukawa. Yukawa keskittää terävän älynsä juttuun ja huomaa, että jokainen yksityiskohta ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua.

Uskollinen naapuri on taidokkaasti rakennettu dekkari, jossa lukija saa toden teolla jännittää, kestääkö Yasukon alibi poliisien ja Yukawan huomiota. Yasuko on sympaattinen tyyppi, mutta niin ovat poliisitkin – en oikein tiedä, kenen lopulta halusin jäävän voitolle. Lopullinen ratkaisu pääsi yllättämään, niinkuin luvattiinkin: Keigo Higashino on totta tosiaan virittänyt todella ovelan tapauksen. Agatha Christiekin olisi voinut olla ylpeä tällaisesta juonesta.

Toivottavasti Higashinon tuotantoa suomennetaan enemmänkin! Kiitokset tästä suomentaja Raisa Porrasmaalle ja uudelle japanilaiseen kirjallisuuteen erikoistuneelle Punainen silakka -kustantamolle.