Vähemmällä enemmän

Olen viihtynyt Juha T. Hakalan kirjojen parissa. Hakalalla on lukioaikaisen oponi mieleen tuova lempeän isällinen äänensävy, taito kirjoittaa sujuvasti ja paljon hyviä ajatuksia siitä, miten kiireen ja paineiden keskellä ihminen parhaiten selviytyy. Ajatusten taustalla on konkreettista käytännön kokemusta, muun muassa kymmenen vuoden pesti Maisterihautomon pyörittäjänä auttamassa gradujensa kanssa jumiin jääneitä opiskelijoita projektissaan eteenpäin.

Vähemmällä enemmän jatkaa Hakalan tuttua saarnaa siitä, miten vähemmän riittää, aina ei todellakaan tarvitse tehdä täydellistä suoritusta ja miten liika kunnianhimo johtaa vain loppuunpalamiseen ja ahneus väärinkäytöksiin. Hakala palaa aikaisemmin esittelemäänsä turmarajan käsitteeseen: kunkin tehtävän kohdalla sopii pohtia, missä menee huonoimman kelpaavan suorituksen taso ja kohdistaa tavoitteensa jonnekin sinne. Kun ote on riittävän rento, työn laatukin voi lopulta yllättää.

Hakala peräänkuuluttaa myös aikaa ajatteluun ja seinientuijotteluun. Historiasta kaivellaan Einsteinin kaltaisia kuluneita esimerkkejä siitä, miten joutenolo ja paineeton ajattelu johtaa onnistumisiin. Hiukkasen tylsää, mutta kuitenkin tärkeää nykyisessä työilmapiirissä, jossa tehokkuuden esittäminen on hyve. Jos kaivataan luovuutta, se vaatii toteutuakseen tilaa ja väljyyttä. Olen itse sikäli onnekkaassa asemassa, että voin tehdä päivän aikana juuri sen verran töitä kuin itse hyväksi katson ja tehokkaasti pystyn tekemään, ja voin vakuuttaa, että se ei koskaan tarkoita kahdeksan tunnin työpäiviä.

Annan tälle kirjalle 3–5 tähteä. Jos olet kiireen keskellä hösöttävä ruuhkaihminen, Vähemmällä enemmän on hyvinkin viiden tähden arvoinen isällinen herättelijä, joka saattaa nitkauttaa aivojasi terveellisempään asentoon. Muuten vain Hakalaa ennen lukemattomille kirja on neljän tähden väärti. Jos sen sijaan olet lukenut Hakalaa jo aikaisemmin ja turmarajan käsite on jo tuttu, kirja on sisällöltään siinä määrin tuttua kauraa, että kolme tähteä on sopiva arvio.